Saatuaan Pekan pitkän ja seikkaperäisen viestin tutki Liisa sitä innokkaana. Itse profiileissa surffaillessaan ei hän ollut Pekan profiilia sattunut löytämään. Liekö syynä sitten Pekan kaukainen asuinpaikka, ulkonäkö vai muut kriteerit, jotka eivät Liisan toiveitten kanssa olleet käyneet yksiin.

Ei Liisa nytkään mitään yhtäkkistä, kovaa sydämentykytystä tuntenut Pekan viestiä lukiessaan, ei. Pikemminkin hän ajatteli, että kaikenlaiset sitä elämäänsä tuntemattomille vuodattavat. Hän katseli Pekan kuvaa ja näki siinä harmaantuvan, vähän tukevuuteen taipuvan miehen, joka ystävällisin ilmein katseli vastaan. Liisasta Pekka muistutti lyllertävää nallekarhua, ja taisipa Pekka sitä sanaa käyttääkin itseään profiilissa kuvaillessaan.

Liisaa suorastaan ärsytti Pekan avoimuus ja ”itsensä paljastaminen”. Häntä hävetti, kun hän luki Pekan elämäntarinaa ja sen yksityiskohtia, jotka eivät hänen mielestään kuuluneet muille, eivät ainakaan tuiki tuntemattomille. Kun Pekka viestin lopussa mainitsi, miten Liisasta, vielä aivan tuntemattomasta ihmisestä, koki hän nyt löytäneensä loppuelämänsä ilon ja valon, purskahti Liisa ääneensä nauramaan. Vai noin yksinkertaista se joillekin oli?  Pelkkä kuva, muutama sopiva sana, omassa mielessä vellova yksinäisyys ja riittämättömyyden tunne ja avot! Siinä sitä oltiin!

Ensin Liisa päätti sanoa suorat sanat Pekalle. Hän ei ollut kiinnostunut tuon näköisistä, kokoisista, tapaisista, noin kaukana asuvista, oman elämänsä ja sen ongelmien kanssa kamppailevista miehistä.

Liisa vaati tasokkuutta, kun itsekin koki sitä miehille pystyvänsä tarjoamaan niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Miehen piti palvoa Liisaa, pitää häntä ainutkertaisena, kaikki toiset päihittävänä ihmeolentona, herkkänä ja haavoittuvana, joka kaipasi suojelua ja turvallista kainaloa, johon käpertyä.

Koska Liisa itsekään ei kovin vahvoilla oman elämänsä kanssa ollut, kavahti hän ajatusta, että he kaksi epätoivoista, hän ja Pekka, nivoisivat elämänsä jollakin tapaa yhteen. Luettuaan Pekan vuodatuksen useampaan kertaan tarttui Liisa virtuaalikynään ja lyhyesti, mutta ystävällisesti ilmoitti, ettei tuntenut suurta vetoa Pekan suuntaan.

Suurimmaksi syyksi vedon puuttumiseen mainitsi hän pitkän välimatkan. Suhteen hoitaminen olisi vaikeaa, jos etäisyyttä olisi satoja kilometrejä. Toivotettuaan vielä onnea Pekan pyrkimyksille ja yrityksille löytää loppuelämän kumppani lennätti Liisa viestin bittiavaruuteen ja ajatteli asian olevan sillä selvä. Mutta väärin luuli. Toisessa päässä linjaa alkoi tapahtua…