Runsas kuukausi sitten oli AMP kirjoitellut havaintojaan eräästä suuresta uhkakuvasta, joka tuohon aikaan oli puheenaiheena jokaisen huulilla. Hän palasi aiheeseen todeten, että hänen synkkä ennustuksensa oli nyt käynyt toteen. Vaatimattomaan tapaansa hän totesi asian olevan sen kaltainen, että mielellään olisi hän kerrankin ollut aavisteluineen väärässä. Mutta eipä vaan: tälläkin kertaa oli suuri viisaus puhunut. Niinpä niin, kukapa sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse (Kärpäsen huom!)?

Paitsi omakehu, oli postauksen toisena aiheena harmitus luonnon säälimättömästä tuhoamisesta. Korvauksista oli turha puhuakaan, ja miten sellaisia asioita edes korvattaisiin? Aihe kirvoittikin kommentoijia näppäimien ääreen sankoin joukoin. Paasauksen aloitti PPHH. Mahdotonta ja vihaksi pistävää oli mokoma touhu. Paitsi, että tuhottiin luonto ikiajoiksi, valuivat rahat vielä kaiken kukkuraksi ulkomaisten yhtiöitten pohjattomiin kassalippaisiin.

Tässä kohtaa on Kärpäsen pakko kysäistä, tarkoittiko kommentoija lausahduksellaan sitä, että luonnon suurisuuntainen tuhoaminen olisi ollut asteen verran sallitumpaa, jos rahat olisivat pysyneet kotimaassa? Hiukan tuollaisen käsityksen kommentista nimittäin sai.

PPHH: n viittaus kullankaivajiin innoitti AMP: n muistelemaan omia retkiään Lapin kultamaille. Käsipelillä vaskoolia heiluttelemalla ei sieltä enää kultaa irronnut, vaan suuret ”ilmalaivatyömaat” olivat vallanneet nämäkin seudut. Niille ei tavallisin varustein ollut enää asiaa.

Seuraavaksi löntysteli KHÄ päivittelemään maailman menoa ja ihmisen tuhoamisvimmaa. Hän luetteli kuin ulkolukuna kaikki mahdolliset ja kait lähes mahdottomatkin saastuttajat. Mitäpä tässä enää pieni ihminen muuta saattoi tehdä kuin jatkaa samaan malliin. Kaikkihan oli muutenkin jo tuhottu ja pilalle pantu. Hiukan Kärpänen kyllä ihmettelee KHÄ: n sanavalintaa, kun tämä ”iloitsi” sademetsien hakkuusta. Kärpäsen mielestä ei tuo sanavalinta tässä yhteydessä sovi edes huonoksi vitsiksi, mutta mitäpä virkaa sen mielipiteillä on, ei mitään!

Sama päivittely jatkui AMP: n vastauksessa. KHÄ oli kuitenkin unohtanut kokonaan mainita vesisodan, josta kehkeytyisi vielä kunnon tappelu. Tämä olisi ihan oikeaa valtioiden välistä sotaa, ei mitään pikkulasten kesäistä leikkiä, ja sitä käytäisiin vaikka kuravedestä. KHÄ: n mielestä kyse ei kuitenkaan ollut niin vakavasta asiasta kuin vaikkapa atomisota. Olisi hauska tietää, mihin tuollainen oletus perustuu. Lienee kuitenkin melko kovat piipussa silloin, kun satojen tuhansien  ihmisten juomavesi myrkytetään oman edun tavoittelun tuoksinassa tai osana kemiallista sodankäyntiä (Kärpäsen huom!).

Mutta sitten saatiin oikein tietoisku. VRK avasi kommenttinsa ilmoittamalla, ettei se nyt mikään uusi ja ennen kuulumaton asia ollut, se aikuisten vesisota nimittäin. Siinä oli hän aivan oikeassa, kuten siinäkin, että Israel hallitsi Lähi-Idän vesivaroja miten halusi, ja muut alueen valtiot joutuivat nieleskelemään lähes tyhjää. 

Seuraavassa lausahduksessa olivat kuitenkin tainneet taas puurot ja vellit sekaantua pahemman kerran. Totuus taisi olla, että aivan muut valtiot kuin Israel olivat suunnitelleet, huom! suunnitelleet ja osittain aloittaneet myös toteutuksen eräitten Jordan-joen latvajokien virtauksen kääntämisestä omille alueilleen, mutta Israel oli sekaantunut asiaan ja estänyt sen.

Myös VRK: n väite siitä, että Neuvostoliitto olisi kääntänyt jokiensa virtaussuuntaa saadakseen kasteluvettä aronalueittensa viljelyksille, on liioittelua. Joitakin muutoksia on ehkä pieniin jokiin tehty, ja sielläkin oli kyllä suurisuuntaisia suunnitelmia Jäämereen laskevien isojen jokien osalta, mutta niistä onneksi luovuttiin, kun niiden mahdottomuus ja mahdolliset seuraukset tajuttiin. Ydinkoe päästiin sentään tekemään tämänkin hankkeen yhteydessä (Kärpäsen huom!).

Mutta asioitahan voi käsittää ja ”muistaa” niin monella tavalla. Kärpänen ei tällaisissa asioissa muistiinsa luota kovinkaan paljon, eikä se kaikista asioista ole edes perillä. Mutta sitä varten sillä onkin oiva apuväline, jonka avulla on hyvä tarkistaa epäselvät kohdat. Mieluummin useampi tarkistus ja pikkutarkka selonteko kuin ympäripyöreä, epäselvä, hatariin muistikuviin ja väärinymmärryksiin perustuva mutu –tiedon jakaminen.