Vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut jo melko kauan aikaa, tuntui Mikosta siltä kuin ei siitä montakaan päivää olisi, kun hän Soilen viimeksi oli nähnyt. Tämä ei ollut muuttunut juuri yhtään ulkonäöltään, sillä tuossa iässä eivät vielä rypyt ja muut vanhuuden merkit kasvoilla tai vartalossa näy. Soile myös otti Mikon vastaan ilman vierastamisen häivääkään. Kaikki tuntui olevan kuin ennen vanhoihin hyviin aikoihin. Mikon mieliala alkoi nousta yhä korkeammalle.

Soile oli tapansa mukaan laittanut jotakin hyvää syötävää. Siinä aterioidessa oli mukava jutustella ja kysellä kuulumisia. Mikko oli jo puhelimessa kertonut Soilelle purkaneensa kihlauksensa Pirkon kanssa. Nyt hän kertoili, että oli kyllä aikonut ottaa Soileen yhteyttä, mutta ei vain vielä ollut saanut sitä tehdyksi. Syynä oli ollut se, ettei hän tiennyt Soilen nykyistä työ- ja asuinpaikkaa. Ajatuksissa oli ollut ryhtyä kyselemään Soilen perään tämän entisestä työpaikasta. Mutta jäänyt se vain oli, mikä siinä oikein oli.

Ilta kului rattoisasti, ja äkkiä Mikko sanoi Soilelle tulleensa kosimaan tätä. Kosinta tuli Soilelle täytenä yllätyksenä. Ei hän tällaista ollut odottanut, vaan ajatellut, että tässä nyt muutaman kerran ehkä tavattaisiin ja katsottaisiin sitten, saisiko suhdetta enää lämmitetyksi. Ei Soile toki Mikkoa unohtanut ollut, mutta silti kaikki tuntui kovin äkkinäiseltä.

Soile kysäisi, kuinka pian hänen olisi vastattava, sillä vaikka jahkailematon ihminen olikin, oli kosinta sentään niin iso asia, että sitä Soilen mielestä pitäisi vähän tuumata. Ja eiväthän he oikeastaan edes tunteneet toisiaan kunnolla. Tapailut olivat olleet epämääräisiä ja tapahtuneet aina Mikon sanelemien ehtojen mukaan. Mistään seurustelusta ei heidän välillään voinut puhua, vaikka he olivatkin tunteneet toisensa jo usean vuoden ajan.

Soilen kysymykseen Mikko vastasi, että suostuminen tai kieltäytyminen pitäisi esittää mahdollisimman nopeasti. Harkinta-aikaa ei kovin paljoa olisi. Silloin Soile vastata täräytti, että kyllä hän Mikon kanssa naimisiin menisi. Ja niin sitten seuraavana päivänä, joka oli lauantai, lähtivät Soile ja Mikko ostamaan kihloja. Ne käytiin hakemassa naapurikaupungista, jossa he aikoinaan olivat tavanneet monta vuotta sitten.

Kihlat ostettuaan vei Mikko nuorikkonsa uuteen taloonsa, josta nyt oli tuleva heidän yhteinen kotinsa…