Seuraava postaus oli taas oikein postausten kukkanen, mitä tulee julkaisu-, oikaisu-, täydennys, korjaus-, kommentointi- jne. päivämääriin. Jos niitä on mitenkään uskominen, niin postaus oli kirjoitettu vasta sen jälkeen, kun suuri osa siihen tulleista kommenteista oli jo annettu, ja kuten tapa oli, kirjoittaja oli niihin myös vastannut. Se on jo melkoista taidetta se (Kärpäsen huom!)! Lähes hakematta tulevat Kärpäselle mieleen henkimaailman asiat.

Pitkän lueskelun, selailun ja päivämäärien vertailun jälkeen sitten tyhmälle Kärpäsellekin selvisi, että kyseessä oli KHÄ: n arvauskisa, jossa hän kyseli erään hämärässä kuvatun ruosteisen härvelin nimeä ja käyttötarkoitusta. Itselleen ominaiseen tapaansa KHÄ taas sekä kysyi että antoi väliaikatietoja ja julkaisi lopulta oikean vastauksenkin samassa postauksessa kaikki suloisesti saman päivämäärän alla, vaikka tarkempi kommenttien tutkiminen osoitti, että arvailuja ja vastauksia oli tullut monen päivän aikana. Ei se kiellettyä ole, eipä tietenkään, mutta tekee postauksesta kyllä melkoisen sillisalaatin, kun jotakin jo kirjoitettua poistetaan ja se sitten korvataan tai sitä täydennetään uudella tiedolla.

Asia ei sinänsä tietenkään Kärpäselle kuulu edes kitiinikuoren palasen vertaa, ja nyt joku voikin sanoa, että se puuttuu epäoleellisuuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen asian kanssa.  Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta sivusta seuraajana Kärpästä kyllä kiinnostaa, milloin alkuperäinen postaus on julkaistu, mitä se oikeasti on sisältänyt, milloin ja miten sitä on muutettu tai korjattu jne.

Jos tällaisen arvailun/kyselyn, myöhemmin annetut täydentävät vihjeet ja myös lopullisen vastauksen haluaa esittää yhdessä ja samassa postauksessa, ei luulisi olevan vaikeaa jättää alkuperäistä tekstiä paikalleen, kirjoittaa perään uutta tietoa uusin päivämäärämerkinnöin ja kukaties tummemmalla fontilla, jotta vaikkapa ensi kertaa postauksessa vierailevakin näkisi, mitä muutoksia on tehty. Aivan erityisen tärkeää se on Kärpäsen mielestä silloin, jos postaus sisältää vääriä tietoja, sillä kukapa meistä erehtymätön olisi. Tällä kertaa ei kyse kuitenkaan ollut sellaisesta (Kärpäsen huom!).

Arvailujen sarjan aloitti AMP, joka ei kai niinkään ollut kiinnostunut arvaamaan oikein, kuin ilottelemaan sanallisesti. Siinä hän onnistuikin varsin hyvin, ja sai KHÄ: n taas oikein hyrisemään tyytyväisyydestä seittejä selvitellessään. Kun seuraavakin, linssin takaa maailmaa usein tutkaileva kommentoija vielä kehuskeli KHÄ: n aihevalintaa, saattoi tämä olla enemmän kuin tyytyväinen itseensä.

Seuraava arvailija yritti löytää kuvasta ja esineestä jotain totuudenmukaistakin. Ei osunut oikeaan, mutta sai KHÄ; ltä tunnustuksen yritteliäisyydestään. Edellisestä arvauksesta innostuneena palasi AMP suoltamaan uutta soopaa virtuaalimaailmaan. Taas löytyi KHÄ: ltä samanhenkinen vastaus tähänkin yritelmään.

Ilmeisesti toisten turhanpäiväisiin lätinöihin kyllääntyneenä purjehti paikalle AVK. Hänen lyhyt ja ytimekäs vastauksensa, kuten hän sitä itsekin luonnehti, taisi tosiaan olla vähän liiankin lyhyt. Olisiko peräti yksi tavu jäänyt sanasta kokonaan uupumaan, kun ei ainakaan Kärpänen, vaikka yhtä jos toista tietääkin, saanut sanasta sellaista kuin olisi halunnut.

Myös KHÄ oli hiukan haavi auki ja kyseli AVK: lta tarkennusta asiaan. Sitä tulikin kohta, mutta ei vieläkään selitystä sanan lyhennettyyn muotoon. Sen sijaan saatiin kuulla, missä päin maata/maakuntaa mikäkin kirjain osattiin kirjoittaa oikein, kun AMP ja AVK alkoivat tehdä asiasta oikein ”kielitieteellistä” selontekoa. Useimmille, ei kuitenkaan Kärpäselle, selonteko taisi jäädä ikuiseen hämärän harsoon, mutta eihän sitä kaikkea ihmisen, jos ei hyönteisenkään tarvitse tietää.

KHÄ ei kuitenkaan hyväksynyt vastausta oikeaksi sen missään sanamuodossa, vaan jäi edelleen odottamaan uutta ja verestä tietoa tai arvausta asiasta.

Pian sitä saatiinkin, kun RR esitti oman näkemyksensä asiasta. Varsin innovatiivinen oli se ainakin Kärpäsen mielestä, ja RR: n päätarkoitus oli kai ainoastaan jotenkin osallistua. Maaseudulle hänkin vehkeen sijoitti, olipa se sitten mikä hyvänsä. Joka tapauksessa KHÄ: ltä riitti lohdutuksen sana myös tälle ”väärin” arvanneelle.