Samuel, Samuli, Sami ja Samu, nämä herrat juo kaakkukahavit tänään vaihtelevassa säässä, luulen ma!

Samuel on heprealaisperäinen miehen etunimi, joka tarkoittaa ’Jumalan kuulemaa’. Nimen muunnoksina ovat Suomessa käytössä myös Samuli, Sami, Samu ja Sampsa. Samuelin nimipäivä on suomalaisessa kalenterissa 20. elokuuta. Vuoden 2012 loppuun mennessä Suomessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan annettu nimi Samuel 20 402 miehelle ja alle 15 naiselle.

Samuli on suomalainen miehen etunimi. Se on kansanomainen muoto heprealaisperäisestä Samuel-nimestä, jonka muunnoksia ovat myös Sami, Samu ja Sampsa. Samulin nimipäivä on suomalaisessa kalenterissa 20. elokuuta. Väestörekisterikeskuksen mukaan nimi Samuli on annettu 1900-luvun alusta vuoden 2009 loppuun mennessä 25 993 henkilölle.

Sami on suomalainen miehen etunimi. Samin nimipäivä on 20. elokuuta, jolloin on myös Samun, Samuelin ja Samulin nimipäivä. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on vuoden 2012 loppuun mennessä annettu hieman yli 29 080 miehelle ja alle 20 naiselle. Eniten Sameja on syntynyt vuonna 1975 (1739).

Samu on suomalainen miehen etunimi. Samun nimipäivä on 20. elokuuta, jolloin on myös Samin, Samulin ja Samuelin nimipäivä. Samu pohjautuu nimeen Samuel, joka on hepreaa ja tarkoittaa " Jumalan kuulema". Suomessa on vuoden 2009 loppuun mennessä ollut noin 4 850 Samua. Nimi on käytössä myös Unkarissa.

Pikkusen tuli taas saman asian toistoa noissa selityksissä, mutta en viihtiny ruveta karsimaan. Hypäkkää yli ne kohat, jotka ootta jo lukenu. Sami näyttäs olevan suosituin noista nelijästä nimestä, ja niitähän onki nykysin melekeen jokaisella oksalla. Ei taija kumminkaan ihan viimesimpiä muotinimiä olla tällä kertaa.

Kovin näyttää sateiselta tämän päivän sääkartta. Ukkosillaki uhkaa. Onneks sentään tuulen suunta on etelästä, niin ettei keli mitään kylymää oo. Loppuviikosta vasta näyttäs vähä kirkastuvan. Se onki hyvä. Oon menossa lauantakina isolle kirkolle, ja siellä on kiva tallustaa poutakelissä, sen minkä tallustaa.

Ehotin tytölle, että tulis mua vastaan ja mentäs sitte yhessä vaikka syömään. Lupas tulla, mutta sillä on justiisa lauantakina laulutunti. Se menöö ensin laulaa luikuttelemaan ja vasta sitte ennättää vanhan äitisä seuraks. Eipä sekään haittaa. Mahtanen tuota osata yksinki liikuskella kaupungilla, ku isommissaki paikossa on tullu käytyä. Ja ainahan voi kysästä, jos ei osaa. Sen mää oo elämässäni oppinu kans, ja se on yks tärkeimmistä taioista ihimeselle.

Miten sitä nuorempana olikaan niin hölömö, että yritti itekseen vaan selevitä kaikista asioista. Nymmää en yksinkertasesti enää viiti. Avaan suuni ja kysyn, ja kaikki on palijo helepompaa. Ei kukaan pijä mua tyhymänä, jos kysyn semmosta mitä en tiijä tai osaa. Ja jos pitää, niin ei sekään mua maalta merelle vie. Eikös me olla täällä toinen toistamma varte. Ei kai oo tarkotuskaan, että jokahisen pitäs yksin selevittää kaikki asiat. Yhessä se on mukavampaaki.

Taas tuloo mieleeni entinen ukkoni. Se oli semmonen, että apua ei ois saanu pyytää, ei ainakaan vieraalta. Omin noki ja voimin piti selevitä kaikista asioista. Avun pyytäminen oli sen mielestä vissiin heikkouven merkki. Kyllä mää jokseenki monta kertaa oon nostanu tai kantanu palijo enemmän ku oisin jaksanu, ku piti olla sen apuna hommissa, joihin ois tarvittu miesten voimia. Jos joskus sano, ettei jaksanu, oli vaan laiska. Mitään työkaluja tai vaikka peräkärryä ei tietenkään ois voinu naapurilta lainata. Jos ei semmosta itellä sattunu olemaan, se käytiin ostamassa.

Nykysin en semmoseen enää suostus. Enkä muutenkaan ylenmääräseen raatamiseen. Mitä vanhemmiks tultiin, sen enemmän rupes olemaan hommia, joista oli pakko huolehtia. Mikä ihimistä riivaa, ku sen pitää kerätä omasuutta ja sitte pelätä sen varastamista tai muuta pilalle menemistä. Ja ku ei sitä kumminkaan voi asua ku yhessä paikassa kerrallaan. Miks sitte pitää olla taloa täällä ja mökkiä tuolla ja osaketta siellä? Kaikista on pelekkää vaivaa ja vastusta.

Kyllä oon onnellinen, ku en nykysin omista muuta ku asunnon ja vanhan autonroppanan. Ei oo huolta varkaista, ei koista, joka syö eikä ruosteesta, joka raiskaa. Jos asuntoon tuloo korijattavaa, soitan vaan huoltomiehelle, ja pian on paikat kunnossa. Jos auto reistaa, vien sen korijaamolle, lyön rahatukon kouraan ja saan kulukevan kaaran taas alleni. Ei vois asiat paremmin mulla enää olla!