Aloitellessaan vierailupyrähdyksensä pieneen blogiyhteisöön ja sen tapahtumien ”uutisoinnin” pitkän tauon jälkeen vajaat kaksi kuukautta sitten (21.11.2011) sai kärpänen varsin ystävällisen vastaanoton. Ensimmäistä postausta kommentoi kolme lukijaa. Näistä kolmesta luultavasti kuitenkin vain yksi oli yhteisön jäsen, ainakin nikeistä päätellen.

Ensimmäinen kommentoija oli lyhyessä kannanotossaan sitä mieltä, että kyllä nyt yhden kärpäsen tuumailut piti kestää. Ei muuta kuin usvaa putkeen vaan!

Samaa mieltä tuntui olevan seuraava kommentoija, jonka espajalaistyylinen nimi olisi saattanut tarkkaamattoman lukijan johtaa helposti harhateille. Kärpänen ei kuitenkaan ollut kovin herkästi harhautettavissa. Luultavasti nikin takana piilotteli kommentoija, joka varsin usein kommentoi kärpäsen kirjoituksia milloin mihinkin tyyliin, yleensä kuitenkin myönteiseen sävyyn.

Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta. Kovasti kertoi kommentoija odottaneensa kärpäsen paluuta seuraten kuun liikkeitä sen vaeltaessa taivaalla omalla radallaan. Kuullessaan kärpäsen tutun surinan pitkästä aikaa toivoi kommentoija elämän tylsyyden pikkuhiljaa väistyvän voltteja ihan kerien heitellen.

Kommentoijan sanavalinnat naurattavat kärpästä. Eihän se vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, mitä tuleman pitää. Se näkee ken elää, niinhän se tuumaili jo postauksessaan.

Kolmas kommentoija olikin sitten jo yhteisön jäsen, vaikka tällä kertaa nikin sijasta esiintyi omalla nimellään. Mielissään tuntui olevan tämäkin kommentoija kärpäsen paluusta ja heräämisestä. Liekö ollut paluu lämpimän syksyn syytä. Muuallakin oli kärpäsiä nähty pörräilemässä täysissä sielun ja ruumiin voimissa vuodenajasta huolimatta.

Kommentoija kertoi omassa blogissaan olevan linkin tänne kärpäsen surinoihin. Monenlaista tuohtumusta olivat nyt vain olleet silmät suut niin täynnään, että kärpäsen paluu oli tykkänään meinannut jäädä huomaamatta. (Sivumennen sanoen tuntui kyllä joskus siltä, ettei tältä kommentoijalta jäänyt mikään postaus huomaamatta, saati kommentoimatta, mutta se on kokonaan toinen juttu. Kärpäsen huom!) Hyvän illan toivotuksen nauravine suineen sai kärpänen kuitenkin nyt.

Seuraavan päivän postaus ei kirvoittanut kommentaattoreilta ainuttakaan ajatusta. Oltiinko kenties hiukan odottavalla kannalla ja haluttiin ensin varmistua, mikä kärpäsen surinan aihe tällä kertaa mahtoi olla. Vai oliko kärpäsen lätinä niin pitkästyttävää googletuksineen sun muine copypasteineen, ettei se ketään jaksanut kiinnostaa.

Mene tiedä. Joka tapauksessa saatiin odottaa seuraavaan päivään ennen kuin sanat kielenkannoista taas kirposivat. Suurta kehumista ei ollut siinäkään saaliissa sen paremmin määrän kuin laadunkaan suhteen. Ensimmäisessä kommentissa oli kyllä pituutta, mutta ehkä juuri siitä johtuikin, että kärpänen oli puoliunessa vasta muutaman rivin luettuaan. Jaksoi se sentään kahlata kommentin loppuun asti, ja jotenkin tuli käsitys, kuin ennenkin olisi tällaista ”bloginvaltausta” yritetty. Mutta ehkä se muisti väärin.

Toinen kommentti olikin ”tutulta” joka blogin kommentoijalta. Edelleen tuntui kommentoija olevan mielissään siitä, että kärpänen oli alkanut surista. Mukavasti piristi syksyistä synkkää iltaa pieni elonmerkki täältäkin suunnalta.

Kyseisestä elonmerkistä ”ilahtunut” taisikin olla ainoa lajissaan, sillä myöskään kolme seuraavaa postausta eivät suurta mielenliikutusta kenessäkään puoleen tai toiseen aiheuttaneet, jos sitä mitataan kommentoinnilla. Vai mahtoiko olla niin, että yhteisössä ei vielä oikein ollut tajuttu, mitä kärpänen tällä kertaa surisi ja pörisi. Melko nopeasti se kuitenkin valkeni, ja johan alkoi kieli muuttua kellossa hyvänillantoivottajallakin.