Susi koki selittää, että eihän tässä mistään määräilystä ollut kyse. Punahilkka oli nyt käsittänyt asian väärin ja mitä ilmeisimmin aivan tarkoituksella. Punahilkka sai toki olla juuri sellainen kuin oli. Juuri tuollaiseen iloiseen, sanavalmiiseen, rohkeaan, seikkailunhaluiseen, nopeasti kuohahtavaan Punahilkkaan Susi alun perin oli ihastunutkin.

Mutta nyt oli vain sattunut tällainen pieni, vähän epämiellyttävä episodi, jollaisia jatkossa tulisi välttää. Kyllä he, Susi ja Punahilkka siihen yhdessä pystyisivät ja rakentaisivat suhteestaan vielä kaikin puolin malli- ja edustuskelpoisen. Vain pientä itsehillintää ja hiukkasen enemmän harkintaa Susi Punahilkalta toivoi.

Vai malli- ja edustuskelpoinen tässä pitäisi olla! Oliko kummempaa kuultu? Nyt oli Punahilkka jo niin kiukkuinen, että aivan ritisi. Edustamaan hän ei ryhtyisi, mallia ei hänestä kenenkään tarvitsisi ottaa. Susi, jos joku oli nyt käsittänyt väärin ja sai olla varma, että Punahilkasta ei hänen koulutettavaansa tulisi.

Punahilkka oli ja halusikin olla epätäydellinen, rosoinen, rikkinäinenkin, niin kuin elämäkin oli. Täydellisyys ja mallikelpoisuus olivat hänestä yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Varmasti susi löytäisi helposti hilkkoja, jotka suostuisivat hänen muovailtavikseen ihan jo Suden asemankin takia. Aina olisi niitä, jotka olisivat valmiit myymään sielunsakin aseman, rahan, julkisuuden ja muun sellaisen takia. Siitä vaan valikoimaan. Punahilkka voisi vaikka Sutta auttaa sopivan ”mallikappaleen” etsimisessä.

Punahilkka annatti oikein sydämensä kyllyydestä. Siinä taisi Susi-parka saada vuodatusta niskaansa vähän muittenkin susien edestä. Oli se kumma, että yhä kuvittelivat monetkin sudet voivansa heti kohta paremmin tutustuttuaan ryhtyä Punahilkkaa mieleisekseen muokkaamaan. Punahilkka oli kyllä sopiva, mutta…(tässä suhteessa piti osata käyttäytyä eikä saanut olla liian spontaani). Oli mukavaa, kun Punahilkka oli niin sanavalmis, mutta…(joskus pitäisi hänenkin ymmärtää kieltään hillitä). Myös flirttailua toisten susien kanssa olisi ehdottomasti karsittava, jos… (mieli tätäkin susisuhdetta jatkaa). Punahilkan eroottinen lataus sai kyllä suden kuin suden lääpälleen, kunhan…(ei susiressukalta nyt aivan teräsmiehen kuntoa vaadittu).

Ja pah! sanoi Punahilkka, oikaisi ryhtiään ja lausahti hunajaisella äänellä, että tämä susisuhde oli sitten tainnut tulla lyhykäisen tiensä päähän. Punahilkka ei aikonut ruveta joka hetki miettimään, käyttäytyikö hän nyt tähän suhteeseen sopivalla tavalla, vai tuliko taas tehtyä jokin kardinaalivirhe, josta kohta pyyhkeitä saisi.

Kun kerran syntymälahjanaan oli saanut hyvän ulosannin ja kerkeän kielen, ei lahjaa saanut vakan alle piilottaa, vaan sitä piti käyttää. Flirttailua hän ei myöskään hylkäisi, sillä se oli elämän suola ja sokeri, hunaja oikeastaan. Ja mitä taas tuli eroottiseen lataukseen, jota Punahilkassa kyllä riitti, niin taisi olla susien omaa pelkoa riittämättömyydestään, jos se ahdistaa alkoi.

Punahilkka oli entisessä elämässään saanut enemmän kuin oman osansa moitteesta ja arvostelusta. Milloinkaan hän ei ollut tuntenut olevansa riittävän hyvä tai kelvollinen. Vaikka syvällä sisimmässään oli tiennyt sitä olevansa, oli aviosusi aina onnistunut käytöksellään ja ilkeillä sanoillaan tuon tiedon mitätöimään.

Punahilkan sanavalmiuskin oli vuosien saatossa hiljalleen piilotettu jonnekin lukkojen taakse, kun ei hän sitä koskaan osannut aviosuden mielestä oikein käyttää. Ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli viattomasti flirttailla, ei sitäkään ollut hän voinut tehdä aviosuden mustasukkaisten katseitten alla.

Hilkkana hän ei avioliitossaan ollut koskaan tuntenut olevansa yhtään mitään, ja nyt sai hän yhden jos toisenkin suden suusta kuulla olevansa vaikka mitä. Siitä tiedosta ja ominaisuudesta aikoi Punahilkka kyllä nauttia täysin siemauksin, eikä sellaista sutta tulisikaan, joka häntä siinä asiassa enää vähättelisi!