Edellisen postauksen kommenteissa marttyyrinkruunua päähänsä sovitellut aloitti 28.11. julkaistun kirjoituksen kommentoinnin. Muutamin sanoin hän ilmoitti tyytyväisyytensä siihen, että vihdoinkin oli kärpänen löytänyt oikean suunnan sanomisilleen. Hyvä olisi, jos suunta säilyisi, sillä vielä oli sulassa muutamia haivenia jäljellä.

Seuraava kommentoija ei kuitenkaan tyytynyt näin vähään. Mahtuihan bittiavaruuteen sanoja, niin turhia kuin tarpeellisiakin (kärpäsen huom!). Kommentoija tunsi oman ilmaisunsa mukaan oikein pakkoa kantansa esittämiseen. Suoranaisia asiavirheitä oli myös korjattavana. Ilmeisesti tämä kommentoija koki olevansa ko. yhteisössä jonkin sortin asiantuntija, kun tuollaiseen urakkaan ryhtyi.

Kommentointia ja virheiden oikaisua varten oli tämä henkilö laatinut oikein kymmenen kohdan asialistan. Siinä selkeästi ja yksityiskohtaisesti käytiin läpi lähinnä kommentoijan omaa ajatuksenjuoksua ko. asian tiimoilta, vaikka sellainen vaikutelma yritettiin antaa, että tässä oli nyt viisaat päät lyöty yhteen (siitä seurasi varmaan kaikkien aikojen mahtavin migreenikohtaus, hui kauhistus! kärpäsen huom!), ja kommentoija puhui kaikkien kollektiivisella suulla.

Niin tai näin, joka tapauksessa jo ykkösellä merkityssä kohdassa lyötiin kirvestä kiveen, niin että kalahti. Asia on erittäin helppo tarkistaa niistä muutamista kirjoituksista ja niiden kommenteista, joita yhteisblogissa vielä ko. asiasta on jäljellä. Suurin osahan on poistettu tai niiden asiasisältöä on alkuperäisestä muutettu (tässä yhteisössä varsin yleinen, joskin kärpäsen mielestä melko arveluttava tapa), mutta löytynevät nekin tarvittaessa.

Kakkos- ja kolmoskohdat olivat kärpäsen ymmärryksen mukaan jokseenkin samansisältöiset, mutta nyt alettiin vähitellen jo erotella jyviä akanoista. Hyvä/paha, oikea/väärä, meitä/ulkopuolisia. Ei tuottane vaikeuksia lukea, kuka mihinkin kastiin kommentoijan mielestä kuului.

Kohdassa kolme oli kirjoittajalle tullut jonkinlainen hiukan hupaisa ajatuskatkos, lapsus, joka tarkasti lukien käänsi koko lauseen tarkoitetun asiasisällön päälaelleen. Pyhässä innostuksessaan ja halussaan pyrkiä kumoamaan ja tekemään vääriksi lähes kaikki kärpäsen muistiin kirjaamat havainnot kirjoitti kommentoija näin:
 ”Kukaan ei puolustellut kynsin hampain itse tekoa, vaan ainoastaan tapaa, miten alettiin haukkumaan ko. henkilöä ja jopa uhkaamaan.”

On tietysti hiukan riskaabelia mennä korjailemaan toisen tekstiä ja sen takana olevia ajatuksia. Sitä kärpänen pyrkii välttämään kaikin mahdollisin tavoin. Tällä kertaa se kuitenkin tekee poikkeuksen ja pyytää jo etukäteen anteeksi, jos vajavaisen älynsä vuoksi nyt itse kalkuttelee kirvestä kiveen.  Lainatusta lauseesta se sai nimittäin sellaisen käsityksen, että vaikka po. tekoa ei kukaan puolustellutkaan, niin sitä tapaa, miten alettiin haukkua ja uhkailla, kyllä puolusteltiin, vieläpä kynsin, hampain.

Luultavasti kommentoijalta kuitenkin on vain tunteenpalossa jäänyt/unohtunut tarkentava osuus pois. Kommentoija tarkoittanee?, että tekoa ei kukaan puolustellut, mutta siitä, miten asiaa sitten alettiin käsitellä kuuleman mukaan jopa henkilökohtaisuuksiin ja uhkailuihin mennen, nosti kyllä moni maitonsa.

Asialistan neljännestä kohdasta olisi voinut nopeasti lukien ajatella, että oltiin jonkinlaisessa väitöstilaisuudessa. Kommentoija esitti vastakysymyksen. Hiukan vaikea on tosin käsittää sitä, miksi tuo ”vastakysymys” esitettiin tämän blogin haltijan ja kirjoittajan postauksen kommenteissa. Kärpänenhän kuuluu noihin sivullisiin ja ulkopuolisiin tarkkailijoihin, joka ainoastaan kirjaa sivuilleen sitä, mitä sen verkkosilmät ovat verkkokalvoilleen toisten sanomisina ja kirjoitteluina sattuneet löytämään, ja ”hyönteisanalysoi” niitä sitten milloin hyvin, milloin huonosti ja milloin vielä huonommin onnistuen. Eikö tuo kysymys olisi pikemminkin kuulunut esittää ”koirille, jotka alkoivat raadella”? Keitä kommentoija noilla koirilla sitten mahtoi tarkoittakaan?

Kohdassa viisi tivasi kommentoija kärpäsen ”uskoa” yhteisön sivulla olleessa postauksessa esitettyihin asioihin ja asettui kuin lääkärin rooliin ennustamalla, mitä kaikkea voisikaan tapahtua. Kärpästä ajettiin tässäkin kohtaa syytetyn penkille kuin käärmettä pyssyyn, ja sama syyllistäminen jatkui myös kohdassa kuusi.

Yhtäkkiä, tai oikeastaan varsin odotetusti kärpänen olikin se, joka toimi kuin täystuho lakaisten kirjoituksillaan maahan kaikki ne, jotka niitä sattuivat lukemaan. Yhteisö tarvitsi jälleen kerran kohteen, jonka päälle kaikki sysättiin muistamatta lainkaan, mistä kaikki oli saanut alkunsa. Kun asian käsittelyyn tuotiin uusia näkökulmia, jotka ikävästi kirpaisivat ja tekivät reikiä oman erinomaisuuden ja samanmielisyyden vaippaan, ei se tietysti mukavalta tuntunut. Oli pakko ryhtyä katsomaan hiukan omaa nokkaa pitemmälle, jos siihen pystyi. Ja kun ei pystynyt, niin paras? vaihtoehto sille oli sitten tietysti hyökkäys.

Mitä tulee kärpäsen postausten lukemiseen, niin vahingossa sen blogiin  poikkeaminen tuskin ainakaan asian vihkiytyneiltä tapahtui. Muualla se taas ei kirjoitellut, joten "pakko" oli tulla tänne, jotta sai uteliaisuutensa edes jotenkin tyydytettyä. Sellainenhan ihminen on, valitettavasti.

Kohdassa seitsemän ei kommentoija ollut ymmärtänyt kärpäsen tarkoitusta. No, sillehän ei mitään voi. Joku ymmärtää, toinen ei, vaikka rautalangasta mallin vääntäisi. Mutta vaikkei ollut ymmärtänyt, kommentoi silti. Kommentissaan hän epäili, että juuri kärpänen oli ymmärtänyt lukemansa väärin ja jopa ihan tahallisesti.

Loppupään kohdat olivat samojen asioiden toistoa lähes samoja sanoja hiukan eri järjestyksessä käyttäen. Kärpästä haukuttiin ja omia kehuttiin, mutta se ei toki mitään uutta ollut. Epäiltiin myös, että kärpänen kirjoittaisikin tällä kertaa kommenttien toivossa. Niitä ei tältä kommentoijalta kärpäsen teksteihin kuitenkaan herunut muulloin kuin silloin, kun ”omat” olivat tulilinjalla.

Lisäksi alkoivat ohra- ja vehnäjauhot jo sekoittua pahemman kerran kommentoijaltakin, niin että kommentin ns. ”punainen lanka” väkiselläkin rupesi katkeilemaan. Kohdassa kolme olleen huvittavan ajatussekaannuksen kaltainen lapsus ilmeni täälläkin. ”Olemme puolustaneet vain ja ainoastaan jatkuvaa syyttelyä senkin jälkeen, kun…”. No, tekevälle sattuu, sehän tiedetään. Onneksi sentään letuista tuli hyviä. Sillä näin pitkän kommentin kirjoituksen aikana olisi ainakin kärpäseltä vähintään yksi pannullinen palanut syömäkelvottomiksi.

Samaan palamisongelmaan viittasi mopopoika, joka ihmetteli sitä, miten kärpäsen niin tylsässä blogissa kuitenkin hyppäsi väkeä kuin ”kärpäsiä”, ja oikein kymmenen kohdan ohjelmajulistuksiakin laadittiin. Masokistiseen luonteenlaatuun täytyi tuollaisen jo vähintäänkin viitata.

Tuostapa ei edellinen kommentoija hätkähtänyt. Hän ei ollut koskaan sanonut, etteikö kärpäsen juttuja lukenut, ne jopa kiinnostivat. Mutta kommentteja ei herunut kuin silloin, kun ”omia” käsiteltiin. Ja numerointi oli tehty ainoastaan lukijoita ajatellen. Numeroitua kommenttia kun oli lukijan helpompi seurata.

Kas, kas, tuumii kärpänen. Voi se noin ollakin, mutta jos samaa asiaa pyöritellään edestakaisin lähes viidenkymmenen kommenttirivin verran (kärpäsen näyttöpäätteeltä laskien), ei siinä paljon numerointi auta, tehtiinpä se sitten arabialaisin tai roomalaisin numeroin. Sekavaksi jää, ei voi mitään.

Yllättäen sai mopopoika kilpailijan. Kuinka ollakaan ei ko. kommentoija, tämä erimerkkisen mopon omistaja, enää lainkaan pysynyt asiassa, vaan yritti viritellä lemmenpaulojaan maratonkommentin kirjoittajalle. Oli kuulemma kuullut tämän ihanaa ja sulosointuista laulua jossakin karaokeillassa ja ikuisen lemmentulen oli se sytyttänyt mopopojan rintaan. Jospa vain vielä edes kerran saisi kuulla sitä. Nyt täytyi tyytyä muistoihin, mutta kesä oli tulossa ja kuka tietää, mitä se toisi tullessaan.

Mutta ei provosoitunut enää laululintunen, ei. Tällä kertaa.