Olin varmaan nukahtanut, sillä jonkin ajan kuluttua havahduin siihen, että pienet kädet lähestyivät taas laatikkoa. Ensin yritin olla kiinnittämättä niihin mitään huomiota, mutta kun kädet siitä huolimatta yhä pysyttelivät lähettyvilläni ja ikään kuin kutsuivat minua luokseen, päätin nuuhkaista niitä vielä kerran. Eihän sitä koskaan tiennyt, mitä siitä seuraisi. Kovin suuria toiveita en kyllä käsiin asettanut, mutta kannatti kuitenkin yrittää.

Hitaasti aloin lähestyä käsiä, jotka kurottelivat laatikon reunalla. En halunnut antaa liian innokasta vaikutelmaa. Kaiken pitäisi näyttää siltä kuin vain vahingossa ohi lyllertäessäni sipaisisin käsiä. Juuri niiden kohdalla kupsahdin nurin ja samalla kirsuni kosketti pikkuista kättä. Tämä oli tietoinen päätös. Halusin nimittäin nähdä, miten noiden houkuttelevien käsien omistaja reagoi kaatumiseeni. Nostaisiko hän minut syliinsä ja alkaisi silitellä ja leperrellä minulle pienellä äänellä? Vai antaisiko hän minun nousta omin voimin ylös ja jatkaa matkaa laatikon toista päätyä kohden? Kohtaloni määräytyisi nyt noiden muutamien sekuntien perusteella.

Olin mykistyä onnesta ja hyvästä mielestä, kun tunsin, miten minuun tartuttiin hellästi ja sitten minut nostettiin pois laatikosta. Kohta olin pienten, lämpimien käsien silitettävänä ja hellittävänä. Olin jo laatikossa ollessani pannut merkille, että kädet kuuluivat pienelle tytölle. Ne olivat vaaleat ja kapeasormiset eivätkä niin sierrettyneen likaiset kuin poikalasten kädet tuppaavat olemaan. Ei minulla mitään poikia vastaan ole, olenhan itsekin sen sukupuolen edustaja. Mutta tuntui silti mukavalta ajatella, että saisin ehkä pienen emännän, en isäntää.

Kun sitten kuulin ratkaisevat sanat, jotka lopullisesti sinetöivät kohtaloni, taisin vallan vingahtaa ilosta. Tämä pieni tyttö halusi juuri minut koirakseen. Minä muuttaisin vajaan sadan kilometrin päähän synnyinkodistani ja Kirppu-äidistäni. En silloin oikein ymmärtänyt, mitä kaikkea se merkitsee. Olin kuin huumattu. Minusta tulisi koira uuteen kotiin ja emännäkseni saisin tämän mukavalta tuoksuvan pienen tytön, Kaisan. Häntä ei haitannut se, että olin porukan pienin ja arin. Hänen mielestään olin suloisista suloisin borderterrierinpentu.