Toukokuun lopussa menin sitte ensimmäistä kertaa erikoispuoskarille. Aattelin, että ku kivut tuntuu enimmäkseen lihaksissa tai niin ainaki kuvittelin, vois fysiatri olla oikea osote. Löysinki meijän kaupungista oikeen maan kuulun tämän alan puoskarin, jolle sain nopeasti ajan.

Toivoa täynnä menin vastaanotolle. Huoneessa istu joulupukin näkönen, harmaa ukko, joka hiippaili sukkajalassa. Se kuunteli mun vaivat ja kirijotteli yhen sormen tekniikalla samalla muistiinpanoja koneelle. Sitte alako tutkimukset. Piti seisoa suorana ja taivuttaa eteenpäin. Pikkusen se koputteli selekääki.

Noijen koplimisten perusteella se ilimotti, että mun oikeanpuoleinen lantioluu on pois paikaltaan, ja kaikki mun vaivat johtuu siitä. Paikoltaan pois oleva luu laitettas ny paikalleen tällä käynnillä. Mun piti nousta seisomaan pienelle jakkaralle ja ottaa seinästä tukea. Puoskari asettu mun taakse ja tarttu mua lantiolta kiinni. Sitte se rusautti tai ainaki sano rusauttavasa luun paikolleen. En tiijä, mitä se teki, ku se ei tuntunu yhtään missään. Vielä toiseltaki puolen rusautettiin, ja sitte oli koko juttu selevä.

Sitte vielä katottiin selekä suorana ja kumarassa, ja nyt kuulemma oli molemmat puolet samalla kohalla ja rusauttaminen onnistunu. Puolentoista vuojen päästä olisin kuulemma kunnossa, mutta lihasjäykkyyven piti helepottaa nopeasti. Viimestään syksyllä olis kivut pois.

Niine hyvineni lähin kotiin. Mitään roppia en saanu, ainoa hoito-ohoje oli kulukea kangasmetässä lyhyellä askelella ja käyttää hissiä. Saman sorttisia ohojeita tuntu saaneen kaikki muutki tuon puoskarin pakeilla käyneet vaivosta riippumata. Kaikellaista liikkumista sai harijottaa niin palijo ku kivulta pysty. Hierojalla käynti piti lopettaa joksku aikaa kokonaan. Olin kuulemma ollu hierojan lypsylehemä, ku hieronnasta ei ollu ollu mitään apua lihaskireyteen.

Niin sitte alon oottaa rusutuksen tuloksia. Niitä ei kuulunu, ei näkyny. Olin yhtä kipeä ku ennenki, jos en kipeämpi. Kävely kävi kovasti varsinki poloviin, ja selekä ja käsi oli samallaiset ku ennenki. Ei auttanu jumpat, vesijuoksut, käveleminen, hissin käyttö, ei niin mikään.

Sillon aattelin, että tuo puoskarireissu oli ollu jokseenkii hukkaan heitettyä rahaa. Oikealle puoskarille tässä piti mennä. Kumminki venytin menoa aina tänne heinäkuulle asti ja turhaan kärsin kivuista ja unettomuuvesta. Ku sitte menin ortopedille, sain kolomenlaiset lääkkeet, ja heti kohta rupes oireet lievittymään. Kahen viikon kuurin se määräs ja sitte uus käynti. Se on ens viikolla. Saas nähä, mitä sitte sanotaan. Ite oon ainaki tyytyväinen jo näihin tuloksiin. Ny voin ruveta liikkumaan enemmän ja saaha sitä kautta takasi rapistunutta kuntoani.