Tänään oli oikeastaan viimenen työpäivä ennen lomaa. Kyllä sinne työpaikalle pitää vielä huomenissaki raahautua, mutta vaan pikkuseks aikaa. Kaikki varsinaiset työt on tehty, huomenna vaan loppusilaus menneelle syksylle ja sitte tietenki ne pakolliset kahavinryystämiset työkaverien kans.

Ne on minusta aina jotenki niin teennäisiä tilasuuksia, ku esimiehiä kehutaan ja kukitetaan, vaikka tavallisissa oloissa puhutaan selän takana jos mitä. Kaikki on olevinaan niin yhtä mieltä kaikesta, että oikeen oksettaa. Mitä isompi työpaikka, sen teennäisempi ja väkinäisempi tunnelma, sen oon kans huomannu, ku aika monissaki työpaikoissa on tullu oltua. Jokainen haluais jo kiirehtiä omaa jouluaan viettämään, kuka milläki tavalla. Ei siinä enää viihtis työkaverien kans palijokaan rupatella.

Mutta tänään, jollonka ei kahavikekkereitä vielä vietetty, meni kaikki hyvin, oikeastaan erinomasesti, vaikka mää etukäteen vähä jännitin. Tai ei kai ny niin voi sanoa, että oisin jännittäny. Ei sitä näillä kymmenillä enää palijo kannata jännittää eikä oikeen mitään jännittämistä ees oo. Jos kommelluksia sattuu, niin neki kuuluu asiaan ja tuo siihen oman mukavan lisämausteesa.

Mää oon kaiken kaikkiaan oikeen tyytyväinen koko syksyyn. Jotenkin musta tuntuu, että mun ammattitaito on nyt just tällä hetkellä huipussaan. Ainaki, jos aattelen, millasia tuloksia on tullu, ja miten mää oon tykänny työstäni. Lomalle on kumminki mukava lähteä, ei siitä mihinkään pääse.

Mää en vieläkään palijasta, mikä se mun joulusuunnitelma oikeen on. Ei se enää oo ees suunnitelman asteella, vaan jo hyvän matkaa toteutumaan päin. Kohteet on valittu, vaikka toivonki, että niitä tuloo vielä lisää, ja pikkusen jo hankintojaki tehty. Huomenna kerron, mikä se on, ku huomenna alakaa toteutuski.

Tänään täällä on räntäsateinen, märkä ja synkkä päivä. Mutta mua ei kyllä ilimat haittaa tipan tippaa. Nuorempana sitä voivotteli, jos ei ollu lunta tai pakkasta jouluna. Nyt on ihan sama, millasta keliä on. Sopivat tamineet päälle ja uloski voi mennä, jos haluaa.

Täytyy kyllä sanoa, että vanhenemisessa on monta hyvää puolta. Enää ei pikkuasioihin kiinnitä huomiota. Kokonaisuus on tärkein. Ku eihän joulu tai mikään muukaan asia voi oikeasti mennä pilalle sen takia, että säät ei suosi. Jos menöö, niin sillon on asenteessa vikaa pahemman kerran. Nuorempana mulla oli pahasti tuollaista asennevammaa monessaki asiassa. Onneks elämä koulii ja karsii, ja asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.

Mutta nymmää rupean tuumailemaan muita asioita. Jos varais vaikka joulusaunan itelleen aattoillaks…