Vasta sunnuntaina illansuussa palaa Leena kotiin. Heikki, se on miehen nimi, tuo hänet omalla autollaan, vaikka Leena kovasti vastusteleekin. Aivan hyvin voi hän mennä linja-autolla. Mitä ihmisetkin sanovat, jos he näkevät vieraan miehen kyytivän Leenaa, joka edelleen on virallisesti Kallen vihitty vaimo.

Mutta Heikki ei anna periksi, vaan haluaa ehdottomasti viedä Leenan kotiovelle asti. Sitä Leena ei sentään salli. Hän ei halua, että Kalle mahdollisesti kotona ollessaan näkisi hänen nousevan ulos Heikin autosta. Kallen arvaamattoman luonteen tuntien pitää Leena viisaimpana kävellä viimeiset metrit.

Siihen on Heikin suostuminen, mutta hän haluaa ehdottomasti tietää, milloin saa tavata Leenan seuraavan kerran. Ei Leenallakaan ole mitään sitä vastaan, että he tapaavat, sillä mennyt viikonloppu, jonka hän vietti Heikin luona, on saanut kuuman tulen roihuamaan hänen sisällään. Leena tuntee puhjenneensa kukkaan monen monituisen ankean vuoden jälkeen. Heikki on kohdellut häntä kuin kallista jalokiveä, ja Leenasta tuntuu, että vasta nyt hän tietää, mitä on olla nainen.

Vuodet Kallen kanssa, eivät edes ensimmäiset kuukaudet niistä, tuottaneet hänelle koskaan tunnetta, että hän olisi jotakin. Päinvastoin Kalle yritti kaikin tavoin mitätöidä ja väheksyä Leenaa. Leena ei osannut sitä eikä tätä, muihin verrattuna hän ei Kallen mielestä ollut yhtään mitään. Nuorena ja kokemattomana Leena uskoi, että Kalle oli ainakin osittain oikeassa. Ja sehän Kallen tavoite olikin. Alistamalla ja väheksymällä Leenaa luuli Kalle saavansa tästä nöyrän ja kuuliaisen vaimon, käskytettävän.

Leena värähtää, kun Heikin käsi hipaisee hänen polveaan ja jää siihen. Sitten mies vetää Leenan syliinsä ja painaa ahnaat huulensa Leenan suulle. Leena vastaa suudelmaan eikä haluaisi lähteä Heikin sylistä enää koskaan. Mutta lähdettävä on. He sopivat tapaavansa seuraavan kerran keskiviikkona, jolloin Heikki tulee hakemaan Leenan luokseen. Kumpikin tietää, että luvassa on kiihkeä lemmenyö, ja Leenan posket hehkuvat jo nyt odotuksesta ja kiihkosta.

Tästä alkaa Leenan ja Heikin salainen seurustelu. Kallea tuskin kotona näkyy, joten Leenan on helppo pitää asia salassa häneltä. Leenan vanhemmatkaan eivät tiedä mitään tyttärensä retkistä. Jos tietäisivät, olisivat he varmasti asiasta hyvin murheissaan. Sillä vaikka he tietävät, ettei Leenan ja Kallen välillä ole enää mitään, eivät he silti voisi hyväksyä sitä, että Leena seurustelee toisen miehen kanssa. Hänhän on naimisissa. Avioliitto velvoittaa ihmistä. Se on heidän vankkumaton mielipiteensä.

Leenasta tuntuu, että hän elää elämänsä onnellisinta aikaa. Heikki on Leenalle hyvä mies, joka kohtelee häntä kunnioittaen ja arvostaen. Kaiken lisäksi on tämä viriili ja taitava rakastaja. Heikin sylissä Leena elää ja hengittää ja löytää naiseudestaan aivan uusia ulottuvuuksia. Sellaisia, joita hän ei villeimmissä unelmissaankaan kuvitellut itsellään olevan. Leena on onnellinen ja rakastanut ja sitten hän tekee päätöksen…