Vuosi vaihtui, ja kärpänen oli taas touhua täynnä. Monen monta kommenttia ja kannanottoa oli vielä ”analysoitavana” ennen kuin se saattaisi siirtyä seuraavan projektin tiimoille. Sillä oli toki jo valmiina mielessä, mikä olisi sen seuraavan urakan aihe, ja aineistoa siihen kertyi koko ajan. Mutta ensin olisi saatava tämä urakka päätökseen, sillä kärpänen ei, kuten ei Punahilkkakaan, jättänyt mielellään asioita kesken. Jonkinlaiseen loppuun ne oli aina saatettava, ei siinä mikään auttanut.

Tämän hetkisten postausten ei ole tarkoitus enää palata aataminaikuisiin asioihin, vaan käsitellä ainoastaan niitä kommentteja, jotka kärpänen aiemmista postauksistaan sai. Tänään tekee kärpänen kuitenkin pienen poikkeuksen, sillä se ei malta tarakkasilmäisenä olla mainitsematta asiaa, joka on muuttunut sitten vuodenvaihteen tienoon.
Otetaan tähän suora lainaus kärpäsen postauksesta 1.1.2012

”Kumma juttu, ettei asia näytä kuitenkaan vanhenevan. Eilen uudenvuodenaattona em. kommentoija toivotti hyvät uudet vuodet kaikille yhteisön jäsenille mukavan riimityksen sanoin. Joku valveutunut anonyymi älähti heti kysymällä, mahtoiko ihan omaa tuotantoa olla moinen kiva toivotus. Kohta otti asiaan kantaa yhteisön lettumaakari kertomalla, että runonpätkä oli erään tunnetun suomalaisen nykyrunoilijan tuotantoa. Nimikin mainittiin. Vielä puuttui asiaan ulkopuolinen kommentoija, joka kertoi oikein tuntevansa kyseisen runoilijan ja huomautti vielä painovirheestä, joka tekstissä oli.

Kaikilla noilla kommenteilla yritettiin vihjaista, että lähde olisi mitä pikimmin laitettava näkyviin. Tehosivatko vihjaukset tähän herraan? Hui, hai! Vastauksena oli, ettei ko. herra tuntenut tuota runoilijaa. Teksti oli joskus vuonna kissa ja sen häntä kopsahtanut hänen s-postiinsa, josta hän sen nyt sieltä ajankohtaan sopivana oli poiminut esiin. Edes suoraa kehotusta laittaa lähde näkyville ei herra ottanut kuuleviin korviinsa, vaan lopulta plagiointimerkinnän postauksen loppuun lisäsi admin.”

Lainauksen tärkein kohta on sen viimeinen lause: ”Edes suoraa kehotusta laittaa lähde näkyville ei herra ottanut kuuleviin korviinsa, vaan lopulta plagiointimerkinnän postauksen loppuun lisäsi admin.”

Näin makasi maa siis vielä 1.1.2012. Jos nyt piipahtaa vilkaisemassa ko. postausta, on tilanne siellä tuon viimeisen lauseen paikkansa pitävyyden osalta muuttunut. Enää siellä ei lue, että plagiointimerkinnän on lisännyt admin, eipä tietenkään. Sehän antaisi huonon kuvan yhteisön rehellistäkin rehellisimmistä kirjoittajista. Totta kai heistä jokainen on läksynsä oppinut ja takuuvarmasti merkitsee lähdemerkinnällä ne osat postauksistaan, joita ei itse ole kirjoittanut. Ei siihen tarvita admineita varmistamaan, että kaikki on kuten olla pitääkin.

Nykyisin lähdemerkinnän kohdalla lukee, että kyseinen postaus on pätkä suomalaisen nykyrunoilijan runosta. Kuka lähdemerkinnän on tehnyt, siitä ei mainita enää mitään, eikä sillä olisi mitään merkitystä, jos tuo lause olisi ollut postauksen lopussa heti sen ilmestyttyä. Mutta kun muistaa ja vielä kommenteistakin voi tarkistaa, millaisen taistelun jälkeen se sinne ilmaantui, ja kuka sen sinne alun perin laittoi, ei voi kuin ihmetellä.

Miksi piti poistaa tieto siitä, että ko. postaaja ei halunnut itse merkitä lähdettä näkyville, vaikka se hänelle monen kommentoijan toimesta ilmoitettiin? Miksi piti poistaa tieto ja todiste siitä, että yhteisössä yhä edelleen oli kirjoittajia, jotka jo omilla toimillaankin hyväksyivät plagioinnin? Kenen etua sellainen toiminta palvelee? Kärpäsen mielestä kommentteja ja kirjoituksia muuttelemalla ja poistelemalla sahaavat yhteisön jäsenet ainoastaan omaa oksaansa. Mutta tämähän on yhteisössä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ei niin kauaakaan sitten poisti itse pääadmin oman postauksensa, joka ilmeisesti käsitteli hiukan arkaluontoista aihetta. Puhumattakaan niistä monista poistoista, joita muutamat kirjoittajat ovat tämän tästä tehneet.

Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Uudenvuodenpäivän postaus sai vain yhden, mutta sitäkin painavamman, sisältörikkaan ja postaukseen sopivan kommentin. LL 007 oli liikkeellä heti vuoden alusta omilla loistavilla kommenteillaan, joista hengen valo, sivistys ja kaikenlainen intelligenssi huumoria, vaikkakin hiukan mustaa, unohtamatta suorastaan loistivat lukijat häikäisten. Kiksejä tuli taas roppakaupalla luultavasti ainakin kommentoijalle itselleen, ja sehän lienee pääasia.

Sama hengen valo loisti myös seuraavan päivän kommentissa. Liekö p-huumori tullut tiensä päähän, vai mistä johtui, että kommentoija tuntui siirtyneen kovempiin aineisiin. No, hyvä kuitenkin, jos oli mukavaa.

Vuoden kolmas postaus keräsi kolme kommenttia. Ensimmäisenä ehätti framille taas, kuinka ollakaan LL. Nyt oli aihepiiri kokonaan toinen kuin edellisissä kommenteissa. Oliko kommentoinnissa menty eteen- vai taaksepäin, sen arvioikoon jokainen lukija itse. Laulun sanoista päätteli kärpänen, että taaksepäin (vai takaapäin) oli menty. Mahtoi olla puute kova kommentoijalla, kun ventovieraan ihmisen so. kärpäsen blogiin piti sitä ja sen toteuttamisfantasioita tulla julistamaan.

Kärpänen on kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että Pyhän kirjan sanoja lainaten ”kirottu olkoon se, joka ei kiimaista auta.” Jos se kommentointimahdollisuuden omassa blogissaan tarjoamalla kykeni jotenkin tuon puutteessa ja alituisessa seksinnälässä, tiukkapipoisen aviosiipan ikeen alla elävän raukan tuskaa helpottamaan, niin hyvän työnhän se siinä teki. Eikö vain?

Toinen kommentti tuli suloiselta myrkynkeittäjältä. Se oli odotettavaakin, sillä hänen postaukseensa tulleita kommetteja tässä nyt ruodittiin. Kommentti alkoi taas kärpäsen postauksen vähättelyllä. Seuraavaksi tuli taas selityksiä kuin Lutherilta ikään, mitä olikaan tullut tarkoitetuksi, sillä erotuksella, että Lutherin selityksistä yleensä käsitti, mitä ne selittivät. Näistä taas ei.

Tämä kommentoija ei vielä monienkaan kirjoitusten jälkeen ollut ymmärtänyt sitä, että jos kärpänen heitti jonkin kysymyksen tai arvelun, ei se odottanut siihen minkäänlaista vastausta. Tuollaiset selittelyt olivat kärpäsen mielestä turhia ja tarpeettomia, useimmiten suorastaan naurettavia yrityksiä paikata sellaista tekelettä, joka oli saatettu julkisuuteen loppuun asti ajattelematta ja mahdollisimman monelta kantilta katsomatta.

Kärpänen itse yritti sellaista välttää, eikä se niin ollen juuri koskaan selitellyt kirjoituksiaan tai mielipiteitään, vaikka tietysti pyrki oikomaan suoranaiset virheet ja omat väärinymmärryksensä, jos aihetta oli. Siitäkin sai se sitten tietysti syytöksiä, ettei sen blogissa saatu aikaan kunnollista keskustelua. Mutta ainahan narisijoita löytyi.

Vielä väitti myrkynkeittäjä, että tavallisesti vastaili kommentteihin ajan puutten vuoksi yhteisvastauksella, eikä suinkaan laskenut kommenttien määriä, vaan laatu eli kommenttien sisältö ja niistä virinnyt keskustelu oli se, joka ratkaisi. Hui, hai! sanoo nyt kärpänen.

Eipä ole montaakaan päivää siitä, kun myrkynkeittäjän postaus keräsi huomattavan kommenttimäärän. Kommenteista lähes kolmasosa oli myrkynkeittäjän itsensä kirjoittamia. Se niistä yhteisvastauksista. Mitä sisältöpuoleen ja keskustelun viriämiseen tulee, niin tosiaan! Varsinkin postaajan monet omat kommentit veivät keskustelua eteenpäin aimo harppauksin. Vai mitä sanotte esimerkiksi tällaisesta kannanotosta: ”Kiitän tästä”?

Mutta eihän mikään postaus olisi ollut täydellinen, ellei oikeassa olemisen armolahjalla varustettu VK olisi myös sanonut sanasensa. Tällä kertaa hän aloitti myötäilemällä myrkynkeittäjää. Missä asiassa, se jäi koko lailla hämärän harsoon.

Kommentin loppuun oli vielä lisätty huomio, jota muut eivät varmaankaan olleet vielä äkänneet. No, tämän jälkeen kaikki osaisivat lukea kommenttejakin niin, että ymmärsivät joittenkin kirjoittelevan toisilleen henkilökohtaisia viestejä kommentoimalla kenen tahansa blogissa.

Hmmm…melko epävarmaa viestin vaihtoa, sanoo tähän kärpänen.