Kun ymmärrykseni vähitellen alkoi herätä takaisin elämään ja sen moniin mahdollisuuksiin vuosien uinumisen jälkeen, tuntui alkuun yllättävältä huomata, että elämä ja sen ihanuudet oli tarkoitettu myös minulle. Lapsesta asti olin kodin ahtaiden uskonnollisten kasvatusperiaatteiden vuoksi joutunut elämään ainaisessa synnin varjossa, ja sama meno oli jatkunut avioliitossani, vaikka uskonnollisuus ei sitä hallinnutkaan. Siinä tunsin kuitenkin olevani jatkuvan tarkkailun, silmälläpidon ja epäilyksen alla, vaikka en koskaan antanut pienintäkään aihetta epäilyille. Mutta totuushan on, ettei sairas mustasukkaisuus mitään todisteita tarvitse. Toinen on petturi, tekipä hän tai jätti tekemättä mitä tahansa.

Uusi vapaus tuntui ihmeelliseltä, mutta aina välillä mieleen hiipi epäilys, löytäisinkö enää koskaan ihmistä, jonka kanssa voisin ja haluaisin jakaa elämäni edes jollakin tasolla. Monet pitkät keväiset iltapäivät mietiskelin asioita kotisohvallani maaten. Kyse ei ollut uskalluksen puutteesta, vaan siitä, että en oikein tiennyt, mihin suuntaan olisin kohdistanut tarmoni ja energiani.

Uudessa vapaudenhuumassa kokeilin ensin ravintoloita. Olinhan nuorempana ennen avioliittoa käynyt niissä ja sieltä löytänyt tulevan miehenikin. Mutta alkuinnostuksen jälkeen ne eivät minua enää kiinnostaneet. Humalaiset ihmiset eivät innostaneet solmimaan lähempää tuttavuutta, enkä ollut enää niin nuori, että olisin jaksanut riekkua valveilla aamutunneille asti.

Minun pelastuksekseni tulivat netin deittipalstat, jotka juuri niihin aikoihin olivat rantautuneet Suomeenkin. Aluksi liityin eräälle kankeahkosti toimivalle palstalle, jonka kautta tapasin muutamia kokelaita. Palsta oli kuitenkin niin raskassoutuinen ja hidas, etten kauaa siellä viihtynyt.

Sinä lyhyenä aikana, jonka sen jäsenenä olin, ehdin kuitenkin tavata jokusen miehen, joista yhtä tapailin useamman kerran. Mutta mies säikähti minua jollakin tapaa ja lopetti suhteemme melko lyhyeen. Sen jälkeen tapasimme vielä muutamia kertoja, kun kesä oli ehtinyt kulua välissä. Edes uudelleen lämmitettynä ei jutusta kuitenkaan tullut mitään. Emme sopineet toisillemme, niin se vain oli.

Mutta sitten loppukeväästä alkoi netissä näkyä mainoksia uudesta ruotsalaislähtöisestä deittipalstasta. Tutkailin sitä hetken ja sitten päätin ostaa jäsenyyden. Muistaakseni aloitin yhdestä kuukaudesta, mutta aivan varma en siitä ole, sillä noista ajoista on kulunut jo niin monta vuotta.

Tämä palsta osoittautui huomattavasti joustavammaksi kuin edellinen. Muihin jäseniin sai nopeasti yhteyden, kun viestit toisella palstalla oli pitänyt kierrättää jonkinlaisen sensorin kautta. Nopeasti myös pääsi käsitykseen siitä, kannattiko yhteydenpitoa ensiviestien jälkeen jatkaa, saati kannattiko ajatella puhelinsoittoa tai peräti tapaamista.