Heidi viettää nimipäivääsä yhessä Unikeon kans.

Heidi on saksalaisperäinen naisen etunimi, joka on yleistynyt myös Suomessa. Saksaksi nimi lausutaan Haidi. Nimi on lyhentymä vanhasta nimestä Adelheid, joka tarkoittaa jalosäätyistä, jalomuotoista (naista). Heidi ei ollut kansainvälisesti tai Saksassakaan yleinen nimi ennen Johanna Spyrin Heidi-kirjoja.  Suomessa Heidi-nimisiä naisia on ollut vuoden 2009 loppuun mennessä 25 280. Vuodesta 1973 lähtien Heidin nimipäivä on ollut unikeonpäivänä 27. heinäkuuta.

Mää oon aina tykänny Heidi-nimestä. Osasa siihen voi olla just nuo Heidi-kirijat, jotka lapsena luin. Oon vissiin kahtonu jonku elokuvanki, mutta sehän oli semmonen aika ruusunen verrattuna kirijan tekstiin. Muutenki tykkään enemmän kirijoista ku elokuvista. Ite lukiessaan saa mielikuvitella just niin palijo ku lystää.

Mää muistan, että mua viehätti Spyrin kuvaus yksinkertasesta vuoristoelämästä, vuohien paimentamisesta, ihimisten köyhistä oloista. Siellä Heidi kumminki sai olla vapaa ja nauttia elämästään, mitä se taas ei voinu tehä Rotterdamissa, jonne se sitte ryykättiin pois saamasta huonoja vaikutteita isoisältään.

Kuvaus vuohenjuuston valamistamisesta ja syömisestä sai veen herahtamaan mun kielelle. Mää kuvittelin sen olevan mahottoman suurta herkkua. Kun sitte aikuisena sitä maiston, tulin pikkusen toisiin aatoksiin. Saattaa se herkkua ollaki, mutta mää en kyllä ymmärrä sen päälle. Musta se maistuu villalta, vaikka pystyy sitä kyllä syömään, ku ei makua aattele.

Viime kesänä kirijottelin unikeosta, niin nyt en viiti enää samaa toistella. Jos jotaki kiinnostaa, niin sieltä se teksti löytyy viime kesän heinäkuun 27. päivän kohalta. Ja samat asiat löytää tietysti Wikistä kans selevällä suomenkielellä. Sen verran vilikasin viime kesästä jaaritustani, että huomasin sillonki olleen lämmintä. Siitä oon maininnu. Ei se Jaakko sitte viime kesänäkään  hoitanu hommiaan niin ku sananparren mukaan ois kuulunu. Ei voi kyllä mihinkään enää luottaa. Ei ees Jaakkoon!