Sitten alkoi tapahtua vielä kummempia. Eräänä iltapäivänä oli Punahilkka taas puhunut Suden kanssa pitkät tovit. Lopulta oli puhelu saatu päätökseen. Punahilkalla taisi siihen aikaan olla muutakin säpinää Susimetsässä, joten saatuaan puhelun loppumaan alkoi hän näpytellä tekstiviestiä eräälle toiselle susikandidaatille. Siinä viestiä näpytellessään kuuli hän kännykästään kilahduksen aivan kuin joku olisi yrittänyt hänelle soittaa. Näyttöön ei kuitenkaan minkäänlaista merkkiä saapuneesta puhelusta tullut, joten Punahilkka jatkoi tekstarin lähettämistä.
 
Sattumoisin oli myös ilta, jolloin paikallisessa tanssiravintolassa oli naistentanssit. Sinne oli Punahilkallakin tarkoitus suunnistaa illan vähän vanhetessa. Punahilkan ollessa lähdössä soi kännykkä. Herrasmiessusihan se siellä soitteli. Ensimmäiseksi alkoi tämä tivata, kenelle Punahilkka oikein tekstiviestejä lähetteli.

Nyt alkoi Suden kiinnostus Punahilkan asioita kohtaan tuntua Punahilkasta jo liian innokkaalta, suorastaan tunkeilevalta. Oli kait täysin Punahilkan oma asia, kenelle hän viestitteli, missä viestitteli, milloin viestitteli ja mitä viestitteli. Sen ei pitänyt vähimmässäkään määrin olla Suden asia. Ja mistä tämä yleensä tiesi Punahilkan viestien lähettämisistä? Tällaisia totuuksia lasetti puolestaan Punahilkka jo melko tuohtuneeseen sävyyn.
 
Siitä Susi selittämään yrittäneensä Punahilkalle soittaa. Ei ollut tämä kuitenkaan puhelimeen vastannut. Ainoastaan tekstiviestin näpyttely oli Suden korviin kantautunut, ja siitä oli Susi nyt maitonsa nostanut. Sillä kertaa ei Punahilkalle selvinnyt, mistä oikein oli kyse, ja miten tuollainen ylipäätään oli edes mahdollista.
 
Myöhemmin hän tajusi, että hänen puhelinlinjansa aukeni mitä tahansa nappia painamalla. Jos joku soitti Punahilkan kännykkään samaan aikaan, kun Punahilkka lähetti tekstaria, avautui linja ja soittaja kuuli tekstarin näpyttelyn äänen, kun taas Punahilkka ei tiennyt kenenkään hänelle yrittävänkään soittaa.
 
Mutta niin tai näin. Ei kuulunut Sudelle Punahilkan tekstailu eikä sen paremmin mikään muukaan. Jos nyt joitakin kertoja oli puhelimessa puhuttu, ei se tarkoittanut, että jokainen silmänvilkutus tai muu yhteydenotto piti vastapuolelle raportoida pienintä yksityiskohtaa myöten. Tarpeekseen oli Punahilkka saanut kaikenlaisesta vahtimisesta ja mustasukkaisesta kyselystä ja epäilystä. Ei aikonut hän kyllä enää sellaiseen liekanaruun päätään pistää, vaikka sitten ainut susi maailmassa oli kyseessä.
 
Hiukan tyynnyttyään lähti Punahilkka sitten naistentansseihin, kuten oli aikonutkin. Mutta mahtoiko hän sielläkään saada olla rauhassa Suden kyselyiltä ja vahtimisilta?