Edellisen susipolun tultua lyhyeen, mutta ei ehkä niin mairittelevaan loppuunsa, huomasi Punahilkka, että uusi Susi alkoi tämän tästä vierailla hänen blogisivullaan. Mitään sen kummempaa yhteyttä ei Susi Punahilkkaan ottanut, käväisipä vain aina lukaisemassa Punahilkan uuden merkinnän heti, kun tämä sen bittiavaruuteen sai lennätettyä susimetsäläisten luettavaksi.

Tietysti Punahilkka kiinnostui innokkaasta vierailijasta. Hän tutki Suden profiilin, punnitsi tämän siinä mainitsemia asioita tarkkaan, mietti, kannattaisiko tuollaiseen suteen yrittää tutustua. Sudessa oli monia hyviä puolia ja ominaisuuksia. Hän oli lähes Punahilkan ikäinen, mainitsi olevansa hyväkuntoinen, viriili, aktiivinen, uusista asioista innostuva ja mikä parasta: ei asunut mittaamattomien taipaleitten päässä Punahilkasta.

Se Punahilkkaa tietysti vähän harmitti, että Susi näytti osoittavan kiinnostusta ainoastaan hänen blogiaan kohtaan. Kyllä oikeasti kiinnostunut olisi jo lähettänyt jonkinlaisen viestinkin, ainakin flirtin tai kuva-avaimen pyynnön. Vaikka oikeastaan Punahilkka oli tyytyväinen, ettei Susi moisiin tyhjänpäiväisyyksiin ollut sortunut. Olihan Punahilkka jo profiilissaankin maininnut, ettei korvaansa lotkauttaisi mokomille viesteille. Ellei mitään oikeaa sanottavaa tai kysyttävää ollut, oli aivan turha lähestyä Punahilkkaa tämän ja samalla omaa aikaansa tuhlaten.

Kun Susi kuitenkin päivästä toiseen näytti Punahilkan blogia seurailevan, päätti Punahilkka tarttua tätä Sutta takkuisesta turkista ja ottaa yhteyttä. Eihän nyt kannattanut molempien olla yhtä noloja ja epävarmoja, jos kiinnostusta kuitenkin oli olemassa.

Niin monet pakit, kohteliaat kiitokset tai vähemmän kohteliaat kitkerät lausahdukset tai peräti vastaamatta jättämiset oli Punahilkka deittiuransa aikana jo saanut, ettei hän ihan vähästä säikähtänyt. Jos Susi jättäisi vastaamatta tai ilmoittaisi, ettei ollut kiinnostunut muusta kuin Punahilkan kirjallisista taidoista, niin ei maailma siihen kaatuisi eikä elämä Susimetsässä loppuisi. Uusia susia vilahteli joka mutkassa silmät kiiluen ja hallava häntä viuhahdellen, ei muuta kuin ottamaan kiinni.

Niin Punahilkka sitten kirjoitti lyhyen viestin, jossa kertoi huomanneensa Suden blogivierailut, ja lähetti yhteydenottonsa Suden postilaatikkoon mainiten samalla, että kovin mielellään tutustuisi kyseiseen Suteen hiukan tarkemmin. Miten oli, tunsiko Susi kukaties samoin?