Kyllä tuosta Suvivirrestä on moneks. Nyt saatta luettavaksenna ne vähä huvittavammat murrennokset, jotka on kirijotettu enempi naurunryppy silimäkulumassa.

1. ”On ihimisellä monta aihetta ilohon: pelloolla haisoo sonta, pian kylyvö valamis on.

Saa jäärä välihousut, ei tartte rasoja. Ei näjy teirevvarres ny lumikasoja.

Jo isäntä ja lehemät ku pöyrööt kirmaaloo. On lairummaat niin rehevät ja emäntä samoon.

Se kiitoksella täyttää ku näköö lakeuren. Se meille toreks näyttää Luojamme suuruuren” (Mari Kela, Nurmo ja Kati Valli, Helsinki).

 

2. ”Toas tuli kaanis aeka ja kesä viimennii. Kommeena joka paekka on täönnä kukkasii.

Ja päeväkin nyt paestaa ja hikkee heruttaa. Se kaeken uuveks laettaa ja paremmaksi soap.

Toas keto vihertääpi ja peäskyt lentelöö. Ja lehtiänsä työntää nyt kotipihlaja.

Voan etpäs tarvii ennee ies karvalakkia, kun lämpösä on tuonut toas tänne Jumala” (Annikki Hyvönen, Helsinki).

 

3. ”Jo tuli sula-aeka , se mukavata on. Kukassa joka paekka pursuvaa piertanon.

Kun lämmittää nyt päevä ja routoa lijottaa, moat, metät suven häevä elloon toas virottaa.

Osovaa linnut laoloa aenaa niin sievästi. Meijjänni täöttä kaoloa kiitellä pitäsi.

Jos minähi ees kerran soan suuni aokiemaan, nin laopeovvesta Herran kuorossa veisataan” (Anna Maija Korkatti, Puolanka).

 

4. ”Ei nyv voi kiältä kettä on suvi koittanu. On vihriänä mettä ja lämpö voittanu.

On kukkinu jo tuami pian rinkeplummakki. On siksens hiano Suami: voi nährä kummakki.

On nimpal nättii aika et syrän pakahtuu. Nyt suvivirret raika, ku alko kesäkuu.

Taas peipol lauluu riittä ja rastaal oksallans. Voi Taivaan Paappaa kiittä nyt turkulainen kans” (Markku Heikkilä, Turku).

 

5. ”Jo pukkas glaiduu aikaa on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, nii hittaa blumsterin.

Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa, vek stikkaan perperin.

Taas nurtsit vihannoivat ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat Valgan ja Ogelin.

Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala” (Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen, Helsinki).

 

Täällä meijän paikkakunnalla järijestettiin Suvivirren sunnuntain kunniaks vähä erilainen jumalanpalavelus. Se oli pihalla ja normaalin jumalanpalaveluksen tilalla oli afrikkalainen gospelmessu. Messu on Pekka Simojoen ja Annamari Kaskisen käsialaa. Minäki vejin luuni paikalle, ku sattu hyvä ilimaki.

Ei messu mua kyllä kauheasti sykähyttäny. En tiijä, mutta minusta on aina niin teennäistä, ku suomalaiset yrittää olla meneviä ja rytmikkäitä jumalanpalaveluksessa. Kai se vika on minussa itessäni. Taijan olla niin rajottunu, etten osaa irrotella, vaan mulle pitää aina olla sitä melankolista körttimeininkiä. Mutta tulipahan sielläki käytyä. Ennen en oo siellä ollu, niin että jotain uutta ja erilaista koin tänäki päivänä.

Iltapäivällä lähin vielä ystävättären kans arboretumiin alppiruusuja ja atsaleeoja kahtomaan. Aikasen kevään takia ne oli kukassa jo nyt, vaikka on vasta kesäkuun alaku. Oli siellä väriloistoa ja kahtomista taas, vaikka oon monta kertaa ennenki siellä käyny. Ennen puistokierrosta käytiin syömässä, että jaksetaan marssia ympäriisä. Söimmä tosi hyvää sienikeittoa.

Ku pääsin kotiin, soitti tyttö. Se oli kotiutunu orpanoimisreissultaan ja oli palaamassa vilijelypalstaltaan kotiisa. Hyvin oli kaikki säilyny, vaikka kurpitsanvarressa näky kuulemma ku hampaan jälet. On tainnu sitipupu käyvä lounaalla. Tytöllä alakaa huomenna kesätyö uuvessa paikassa. Taitaa vähä jännittää, mutta kyllä se sen klaaraa. Onhan se ny maisterinpaperit saanu sille alalle.