Rippijuhulissa en kauvaa vanhennu. Siellä ei kovin monta vierasta ollu. Rippilapsen sylikummit lapsineen tietysti oli ja sitte mää ja mun entinen mies, ku me ollaan niitä rättikummeja. Mää vähä ihimettelin, miksei siellä ollu vaikka tytön äitin vanhempia ja sisaruksia, ku ne kumminki asuu samalla paikkakunnalla. Sitte kuulin, että ne tuloo käymään joskus myöhemmin.

Tapahan se on tietysti seki, mutta silti minusta on aina mukavaa, jos juhulissa, ku sellaset kerran järijestetään, on mahollisimman palijo porukkaa. Nykysin ku ei taho sukulaisiaan palijo muualla enää nähä. Hautajaisiin vissiin ihimiset tuloo hanakammin, mutta minusta se on kyllä sitte jo meleko turhaa ainakin hautaanlaitettavan kannalta katottuna.

Kyllä pitäs ihimisiä juhulia sillon, kun ne on elossa. Sitä mieltä mää oon. Ku meijän tyttö pääsi ripille ja sitten myöhemmin ylioppilaaks, mää kutuin kaikki omat ja miehen sisarukset ja vielä joitain ystäviäki. Ei kaikki tietenkään tullu, sehän on selevä, mutta aika monet kumminki. Ja jäi ainakin tytölle tunne, että sitä arvostetaan, ku juhulat järijestetään.

Vaikka niien rippijuhulien kans näytti mies kyllä taas oikean karvasa. Sen mielestä ei mitään juhulia tarvittu. Se oli nimittäin loukkaantunu verisesti jostaki asiasta tytölle ja se yritti pilata meijän ilon olemalla oikeen mörkki ja ilikeä. Mutta mää päätin, että siinä asiassa se ei kyllä onnistu, ja järijestin juhulat. Ne onnistu hienosti ja niistä jäi mukavat muistot, niin ku sitte ylioppilasjuhulistaki jokunen vuosi myöhemmin.

Takasipäin mää ajelin samaa jäläkeä, jota olin mennyki. Taas sato vähän päästä, mutta ei se ny kauheasti haitannu. Kummää pääsin kotiin, tai oikeastaan tänne tytön kesäkotiin, niin tuli ilimotus, että tuloo vieraita. Tyttö oli iltavuorossa, mutta ei se haitannu. Vieraat tuli, ja toisen niistä mää sain oikeen telttaani nukkumaan.

Mää olin päättäny tehä vähä uusia järijestelyjä lämmöneristyksen suhteen. Mää vejin pussilakanan päälleni ja sitten sen puoliuntuvamakuupussin siihen peitoks päälle. Ei muuten paleltanu yhtään, vaikka yöllä vähä satelikin taas. Oli oikeen mukava ja lämmin nukkua, ja pääsi kääntymäänki sillon ku halus ja mihin päin halus.

Aamulla oli aivan mahoton naakkakonsertti lähipuissa ja sähkölangoilla. Naakanpoikaset oli vissiin tullu lentoikään ja sitä ne ny kuulutti suureen ääneen. Kyllä ne siitä sitte vähitellen rauhottu ja lensi muualle. Ohan se naakanpoikasilleki jännää, ku pitää lähteä maailmalle.

Puolenpäivän jäläkeen mää lähin käymään omassa kotonani, ku piti hoijella vähä asioita. Mää pesin koneellisen pyykkiä ja olin pituuvellani, ku päätä särki taas oikeen kunnolla. Mistään ei meinannu tulla mitään. Mää oon aina ku toistaitonen, ku mun päätä pakottaa. Onneks se nyt on ohi!

Mää tein illansuussa vähä järijestelyjä teltassani. Otin kaikki tavarat pihalle ja levitin ne kuivamaan ja tuulettumaan. Sitte petasin petini uuvestaan. Kyllä on kiva mennä kohta siistiin telttaan nukkumaan. Yöllä ei varmaan tuu ees sajetta, ainaki taivas on ihan kirkas.