Ensimmäisen ”seurustelukesän” aikana tapasin kolmea muuta miestä. Yksi heistä luki blogiani ja kiinnostui minusta sitä kautta. Mies asui sen verran kaukana, että en ajatellutkaan mitään kummempaa välillemme tulevan, mutta kun hän kutsui minut oopperajuhlille Savonlinnaan, ponkaisin oitis matkaan. En ollut koskaan aiemmin noilla juhlilla käynyt, joten totta kai menin, kun ilmaisen lipunkin sain.

Mies oli aivan miellyttävä ja hauskakin seuramies, mutta ei sytyttänyt minua millään tavalla muuten. Hauskan tarinanpätkän hänestä kyllä sain blogiini, kun hän kertoi minulle omassa elämässään tapahtuneen tositarinan siitä, miten kaksi toisilleen vierasta ihmistä tutustuivat kirjeenvaihdon kautta ja päättivät mennä keskenään naimisiin, vaikkeivät olleet koskaan edes tavanneet toisiaan. Hääsuunnitelmat etenivät aina siihen asti, että lähes kaikki valmistelut oli tehty. Sitten tuleva morsian perääntyi. Koskaan ei siis saatu tietää, miten hyvin avio-onni olisi näiden kahden välillä kukoistanut.

Miehellä oli töidensä vuoksi asunto Savonlinnassa. Sinne majoituimme yhdeksi yöksi. Minulle oli varattu oma huone, ja siellä myös pysyin yksin koko yön. Ei ollut siis miehelläkään suurempaa kiinnostusta minua kohtaan ja hyvä niin. Erosimme sovussa, ja kohta yhteydenpitomme muutenkin päättyi, kuten tällaisille tuttavuuksille niin usein käy.

Toinen tuttavuus oli hauska siinä mielessä, että mies, jonka tapasin, oli kuin kopio miehestä, jonka kanssa ”seurustelin”. Heillä oli sama ammatti, he olivat opiskelleet samassa kaupungissa ja harrastuskin oli vielä sama. Muuten he eivät muistuttaneet toisiaan mitenkään.

Hänetkin tavatessani sattui ”hauska” episodi. Tapasimme jossakin huoltoasemalla ”puolimatkan krouvissa”, jotta ajomatka olisi molemmille tasapuolinen. Kun en miehestä kiinnostunut, ilmoitin kahvit juotuamme sen suoraan, mutta ystävällisesti. Mies olisi ilmeisesti kuitenkin ollut valmis lähempään tutustumiseen. Sellaisen vaikutelman sain.

Nousimme pöydästä lähteäksemme, mutta siinä vaiheessa emme vielä hyvästelleet. Eteisessä ilmoitin käyväni vessassa ennen kotiin lähtöä. Oletin, että mies sen aikaa odottelee minua, jotta voimme hyvästellä asiallisesti. Suuri oli hämmästykseni, kun vessasta palattuani en nähnyt miestä missään. Mennessäni ulos näin hänen jo kurvaavan autollaan pois huoltoaseman pihasta. Kyllä vähän tuppasi naurattamaan, mutta samalla taas vahvistui käsitys, etten mitään ollut menettänytkään. Ellei tuon enempää tapoja ole, joutaa mennäkin!