- Hei, Sirkka! Mukava tutustua. Miten päiväsi on sujunut?

- Hei vaan, Pekka! Samoin, ja kiitos kysymästä, päivä on mennyt oikein hyvin. Odottelinkin jo soittoasi.

Tällaisissa iloisissa tervehdyksissä alkoi puhelu. Vielä jutusteltiin niitä näitä kuin maaperää tunnustellen, mutta sitten päätti Pekka, että aika oli nyt kultaakin kalliimpaa. Hän päätti käydä suoraan asiaan. Ensin hän tiedusteli, oliko tuleva viikonloppu nyt varmasti sopiva tapaamisajankohta. Saatuaan Sirkalta myöntävän vastauksen alkoi hän alustavasti kertoilla omaa suunnitelmaansa. Sirkka kuunteli kiinnostuneena lisäillen väliin joitakin omia ehdotuksiaan ja ideoitaan. Niistä sai Pekka mielessään sen käsityksen, että aivan oikea, tähän tehtävään sopiva Watkinson oli nyt luurin toisessa päässä.

Kun suunnitelma oli pääpiirteissään käyty läpi, sovittiin tarkemmat yksityiskohdat tapaamista ajatellen. Päätettiin, että Pekka lähtisi treffeille jo perjantaina iltapäivällä. Hän olisi perillä vasta myöhään, mutta Sirkka lupasi majoittaa hänet, ja siten heillä olisi vähän enemmän aikaa tutustua toisiinsa ja aloittaa suunnitelman toteuttaminen. Ennen perjantaita oltaisiin vielä tiiviissä yhteistyössä puhelimen ja sähköpostin avulla. Sirkka voisi ottaa itsekseen vähän selvää asioista ja raportoida niistä Pekalle, mutta omin päin ei hän saisi ryhtyä mihinkään. Yhdessä sitten tuumailtaisiin, mikä olisi paras tapa edetä.

Kun puhelu loppui, tunsi Pekka itsensä virkeäksi ja innostuneeksi. Monta huonosti nukuttua yötä ei tuntunut painavan missään. Vähän huoletti perjantain pitkä ajomatka talvikelissä, mutta olihan tässä vielä pari päivää vaihtaa autoon talvirenkaat, jotka viime viikonloppuna olisivat jo kovasti olleet tarpeen. Sen Pekka päätti tehdä heti seuraavana päivänä. Tänään ei kuitenkaan voinut tehdä enää oikeastaan mitään, joten Pekka päätti käydä nukkumaan. Ihme ja kumma uni tulikin lähes soutamatta, ja Pekka nukkui autuaan unta aamuun asti.

Seuraava päivä oli kiireinen. Pekka yritti saada rästiin jääneitä töitä ajan tasalle. Siinä sivussa ajatukset askartelivat jo tulevassa viikonlopussa. Vähän jännitti Sirkan tapaaminen. Millainen nainen tämä oikein oli? Entä jos Sirkka saisi hänestä tarpeekseen jo ensimmäisenä iltana, mitä hän sitten tekisi? Nyt ei ollut vara sössiä, vaan kaiken piti tapahtua suunnitellusti, harkiten, määrätietoisesti ja liikaa innostustaan näyttämättä. Sirkalle piti jäädä kuva, että Pekka oli ensisijaisesti kiinnostunut Sirkasta ja mahdollisesta seurustelusuhteesta tämän kanssa. Liisan käpälälautaan saaminen oli sivuseikka.

Miten hän saisi Sirkan vakuuttuneeksi oikeasta järjestyksestä? No, tulevaa tautia ei kannattanut sairastaa, joten Pekka ryhtyi taas keskittymään käsillä oleviin asioihin, vaikka se vaikeaa olikin, ja ihmeekseen huomasi, että lähes kaikki rästityöt tulivat tehdyiksi. Tyytyväisenä Pekka lähti töistä kotiin ja vaihtamaan autoon talvirenkaita…