Aaro ja Aaron alottaa heinäkuun juhulinnallaan. Miltähän tuntuu juhulia nimipäivääsä puolivälissä vuotta, niin ku nuo eilisetki sankarit? Tuskinpa se sen kummemmalta tuntuu, ku muullonkaan. Harva taitaa tulla ees aatelleeks, että tämäki armon vuosi 2014 on ny kallistunu jäläkimmäiselle puoliskolleen.

Aaro on suomalaisen miehen etunimi, joka johtuu heprealaisesta nimestä Aaron. Aaron nimipäivä on 1. heinäkuuta jolloin on myös Aaronin nimipäivä. Väestörekisterikeskuksen mukaan on Suomessa ollut kirjoilla vuoden 2009 loppuun mennessä 10895 Aaro-nimistä miestä.

Aaron on heprealaisperäinen miehen etunimi. Nimen yleisesti käytössä oleva rinnakkaismuoto on Aron. Vanhassa testamentissa Aaron oli Israelin ensimmäinen ylipappi, Mooseksen veli. Suomessa nimestä on käytössä myös muoto Aaro. Aaron ja Aaronin nimipäivä on 1. heinäkuuta. Väestö­rekisteri­keskuksen tietojen mukaan on Suomessa ollut kirjoilla vuoden 2009 loppuun mennessä . 4070 Aaron-nimistä henkilöä. Muodossa Aron nimi on ollut 670 miehellä ja alle viidellä naisella.

Mulloli eilettäin sen verran kiirus, etten ennättäny kertoa, että nymmää sitte oon toisen pakastimen onnellinen omistaja. Yks niistä kolomesta myyjästä, joille mää laiton viestiä, vastas. Se lupas puottaa vähä hintaa. Ku mää uuvestaan katon torista sitä ilimotusta, oli se puottanu sitä jo lisää. Mää sitte soittamaan ja kyselemään, millon voisin tulla kahtomaan. Sovittiin täks päiväks.

Mutta sitte mää huomasin toisen ilimotuksen. Siinä oli sata litraa isompi pakastin myynnissä ja lähtöhinta oli sama. Merkki oli eri ja ikää vuosi enemmän. Mää sitäki kyselemään. Ku oon kova tinkimään, kysyn tietysti heti, palijoko hinnassa oli ilimaa. Ei se vielä siinä selevinny, mutta mää lupasin ponkasta sitä kahtomaan eilen illansuussa, ku myyjä olis tullu töistä.

Ajo-ohojeetki sain, mutta niin siinä tietysti kävi, että mää seilasin eestakasi kaiken maaliman metänelukoiks nimetyillä teillä. Oli siilistä ja majavasta lähtiin hiiriin ja myyriin asti. Tais siinä olla jokunen isompikin elukka seassa. Oikeaa tietä ei kumminkaan löytyny, ennen ku soitin ja kysyn, että mihinpäin mun pitäs tulla. Sain lisää ohojeita, ja löytyhän se oikea osote viimen.

Mää olin viisaasti ottanu käteistä rahaa mukaan. Aattekin nimittäin, että jos pakastin on siisti ja sopivan kokonen, teen tarjouksen ja lyön rahat saman tien kouraan. Pakastin miellytti mua, ja mää tein niin ku olin suunnitellu. Myyjä ei kumminkaan lämmenny mun tarijoukselle. Se halus kakskymppiä enemmän, ku mää olin valamis maksamaan. Senki varalta mulla oli suunnitelma valamiina. Mää sanon, että myyjä saa sen, minkä pyytää, jos toimittaa pakastimen mulle kotiin. Pikkusen se nikotteli, mutta lupas sitte. Mää löin sileät setelit sille kouraan, ja sovittiin, että se tuo pakastimen mulle jo samana iltana.

En ennättäny ku kotiin ja vähä tehä tilaa uuvelle pakastimelle, ku myyjä jo soitti olevasa pihassa. Sitte vaan pakastin hissiin ja sisälle. Se oli niin köykänen, että hyvin me se kahteen pekkaan jaksettiin nostaa. Mää sain kyllä mojovan palakeenkielen peukalooni, ku joku pohojassa oleva terävä rauta raapas mua ilikeästi. Mutta laastari vaan haavan päälle ja sillä se veren tulo lakkas.

Sitte meni muutama tunti ootellessa, että jäähytysnesteet pakastimen sisällä tasottuu kuletuksen jäliltä. Sillä aikaa mää pesin sen sisältä ja päältä. Ei se kylläkään mikään likanen ollu, mitä ny vähä pölynen. Ku pari tuntia oli kulunu, pistin sen käyntiin, ja kohta se oliki tarpeeks kylymä pakasteita varte. Siirsin pikkupakastimesta valamiiks jäätyneitä tavaroita sinne. Mulla on tarkotus tyhyjentää ja sulattaa pienempi pakastin, jua nythän se käy hyvin laatuun.

Nyt ei muuta ku sieni- ja marijamehtään! Ja saahan sinne muutaki laitella, vaikka valamiita ja puolivalamiita ruokia. Niitä tässä ny oonki koko aamupäivän vääntäny, niin että kättä kipottaa. Vaan ei auta, jatkaa täytyy, että saa kaikki valamiiks.

Mää oon aina sanonu, että ku jotaki on ostanu, ei enää sen jäläkeen pitäs mennä kurkistelemaan samaa tavaraa muualta. Emmää muualle mennykään. Pistäyvyn vaan toriin kahtomaan, joko ilimotus oli otettu pois. Olihan se. Samalla huomasin, että sinne oli tullu uus ilimotus. Samanmerkkinen ja -kokonen pakastin, yhtä vanhaki, oli myynnissä tässä vähä lähempänä. Jos oisin malttanu vähä aikaa, oisin saanu sen kolomekymppiä halavemmalla. Justiin! Oikeen mun tuuria! Mutta nymmää lohuttauvun sillä, että pakastin on jo eilisestä asti ollu mun keittiön nurkassa, se on jo puolillaan tavaraa, eikä mun tarvinnu tuskailla kuletuksen kans. Loppu hyvin, kaikki hyvin, toivottavasti!