Jos olivat ohjelmat ja tarjottavat olleet tähän mennessä loistavia ja maukkaita, kaiken kruunasi juhlien viimeinen osuus, sushi-ateljee.

Tytär oli pääkaupunkiseudulla opiskellessaan ja asuessaan ollut laulajana Maailmakuorossa, joka on monesta eri kansallisuudesta koostuva muutama vuosi sitten perustettu naiskuoro. Siellä hän oli tutustunut japanilaiseen kokkiin, Jumiin, joka työskenteli sushiravintolassa. Nyt Jumilla oli oma sushiravintola pääkaupungissa.

Jumi oli ollut aiemminkin vieraana, kun eläintalossa oli ollut juhlia. Nyt hän oli lupautunut miehensä kanssa opastamaan meitä muita vieraita japanilaisen sushin teossa. Kun työt olisi yhdessä tehty, valmiit annokset nautittaisiin herkkulounaaksi.

Sushi-ateljee sai suuren suosion. Kaikki halusivat osallistua herkkujen tekemiseen, ja erityisen innokas oppija ja sushien valmistaja oli 14-vuotias Oiva. Itse ei Oiva susheja suuhunsa pistänyt, mutta valmisti niitä todella näppärästi Jumin ja hänen miehensä ohjeiden mukaan meidän muiden nautittavaksi.

Minäkin seurasin sushien tekoa eturivissä ja valmistinkin niitä ainakin osittain useamman, mutta jos nyt joutuisin niitä tekemään, en kyllä muistaisi mitään! No, ehkä sentään sen, että Risella-riisi oli ammattikokkien mielestä paras riisilaji tähän ruokaan käytettäväksi. Ja sen tietysti muistan, että herkkupalat maistuivat taivaallislta. Niitä oli tarjolla myös kasvisversioina, ja kaikki tuli syötyä.

Kun sushit oli syöty, saivat halukkaat vielä syödä muita tarjolla olevia ruokia. Ainoat nälkäiset taisivat olla sushikokit, jotka tuskin olivat maistaneetkaan susheja. Saivathan he niitä syödäkseen joka ikinen päivä.

Tyytyväisinä ja kylläisinä alkoi sunnuntain juhlaväki sitten lähteä koteihinsa. Monta hauskaa ja hyödyllistä asiaa oli nähty, kuultu, koettu ja itsekin tehty. Hienon lisämausteensa juhliin toi se, että monta eri kansallisuutta taas kohtasi toisensa sulassa sovussa. Olihan talon isäntä kotoisin Ranskasta, ja juhlijoiden joukossa oli ainakin japanilaisia, belgialaisia ja saksalaisia vieraita meidän suomalaisten lisäksi. Hienoa oli sekin, että juhlijoitten ikä vaihteli vain kahden viikon ikäisestä vauvasta jo 75 vuoden ikäiseen eläkeläiseen. Kaikki mahtuivat mukaan, ja mukavaa oli kaikilla.

Myös talonväki vaikutti tyytyväiseltä. Juhlakalu sai talon henkeen sopien lahjaksi mm. ruusuja, jotka sitten istutettiin pihamaalle sopivaan paikkaan. Kesällä ja toivottavasti tulevinakin kesinä ne sitten kukkivat ja muistuttavat loistollaan ja tuoksullaan emännän hienoista 30-vuotispäiväjuhlista.