Kolme päivää yhdessä kyläpaikassa oli Punahilkan mielestä riittävä vierailuaika varsinkin, kun ihmiset, joiden luona vierailtiin, olivat hänelle entuudestaan tuntemattomia. Jo ennen matkalle lähtöä oli Punahilkka asettanut takarajan vierailun kestolle. Torstaina lähdettäisiin kotiin ja sillä hyvä. Siihen oli Susikin silloin lupautunut.

Mutta kuinka ollakaan, kun Punahilkka keskiviikkona alkoi puhua seuraavan päivän kotiinlähdöstä, ei Susi ottanut sitä karvaisiin korviinsa. Ei hän muka sellaisia ollut luvannut. Mitä Punahilkka oikein höpisi? Vielä oli monta hyvää kaveria tapaamatta ja heidän kanssaan iltaa istumatta oletettavasti viinaksia maistellen, vaikka siitä Susi itse ei mitään maininnut. Mutta Punahilkka oli jo nähnyt, mikä vierailun päätarkoitus ja aihe oli. Tuskinpa se siitä jatkossakaan muuksi muuttuisi.

Koska Susi ei aikonutkaan oikaista kotiinpäin, päätti Punahilkka lähteä yksin. Junia kyllä kulki näiltäkin seuduilta aivan varmasti joka suuntaan. Ei muuta kuin aikatauluja tutkimaan netistä. Yhteydet eivät kuitenkaan aivan yksinkertaiset olleet. Ensin oli matkustettava bussilla lähimpään isoon kaupunkiin monen tunnin matka, ja vasta siitä saattoi Punahilkka nousta junan kyytiin. Eipä tuo kuitenkaan Punahilkkaa haitannut. Hänellä oli loma, ja saisihan siinä taas katsella suomalaista luontoa ja metsämaisemaa oikein sydämensä kyllyydestä ensin bussin ikkunasta ja sitten junan.

Edellisenä iltana Punahilkka kysäisi Sudelta vaivihkaa, olisiko tästä viemään hänet aamulla asemalle. Siltä varalta, että Suden kankkunen olisi liian kova, oli hän jo tiedustellut talon emännältä kyytiä. Punahilkasta tuntui vähän erikoiselta se, että emännän piti ensin aviomieheltään tarkistaa, voisiko hän lainata autoa Punahilkan kuskaukseen. Lupa oli annettu, mutta ilmeisesti vähän pitkin hampain, niin oli Punahilkka ymmärtävinään.

Suden luonnolle taisi käydä se, että Punahilkka epäili hänen ajokuntoaan. Ilman muuta hän Punahilkan asemalle veisi, ei siinä muita kyytejä tarvittu. Olo ja vointi olivat Sudella kuin ukkosella. Asemalla hyvästiä heitettäessä Punahilkka vielä sanoi, että oli odottanut reissulta jotain muuta kuin Suden alituista viinankittaamista. Jos olisi Punahilkka etukäteen tiennyt, että kuningas alkoholi olisi näin kovasti mukana, olisi hän jättänyt koko reissun väliin.

Muuten hyvästit olivat melko vaisut. Puhumista ei kummallakaan tuntunut olevan. Punahilkka nousi junaan ja arveli, ettei Sudesta enempiä kuule. Eikä kuullutkaan useampaan viikkoon. Mutta sitten alkoi tulla tekstareita ja s-postia ja pyyntöjä jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin Suden seuralaiseksi. Tuli uudenvuodentoivotusta ja vielä menneenä juhannuksena hyvän juhannuksen toivotus.

Kaikille viittasi Punahilkka kintaalla. Hän oli nyt nähnyt aivan tarpeeksi tämän Suden luonnetta ja käytöstä. Lisäksi oli hän kuullut kyläpaikan emännältä ensikäden tietoa Suden ongelmista ja mustasukkaisuudesta. Mustasukkaiset sudet eivät Punahilkkaa kiinnostaneet, vaan hän kiersi sellaiset mahdollisimman kaukaa. Hyvä vain, että tällaiset ikävät piirteet paljastuivat jo alkumetreillä.

Kevyesti huoahtaen kääntyi Punahilkka pois tältä polulta. Uudet polut ja niillä tallustavat sudet houkuttivat jo häntä Susimetsän hämäryyteen.