Kun Rotta ja Isäntäkin olivat ryystäneet kahvinsa, oli meidän aika lähteä kotiin. Mahani killitti nakeista, joita mummo minulle oli syöttänyt. Silti tuntui mukavalta ajatella, että kotona illansuussa saisin vielä lisää ruokaa ja varmasti herkkupaloja aina silloin tällöin, kunhan vain muistaisin pysytellä Rotan lähettyvillä keittiössä.

Viikonloppu tuntui sujuvan siis todella mukavasti. Ainoa huolenaihe minulla oli se, että pitempää lenkkiä emme vielä tänään olleet tehneet. Yritin kuulostella, mahtoiko sellainen kuulua päivän ohjelmaan, ja olinkin ymmärtävinäni, että saunan jälkeen lähtisimme pitemmälle iltalenkille. Se rauhoitti mieleni, ja paneuduin tyytyväisenä nukkumaan vierashuoneen matolle, kun Rotta aloitti ruuanlaiton.

Kun ihmiset olivat syöneet, oli minun aika saada oma ruokani. Se ei ollut valmiina, vaan Isännän piti se minulle valmistaa. Sain ruuaksi riisiä ja jauhelihaa. Mieluummin olisin kyllä ottanut riisin kyytipoikana kanaa, mutta tänään sitä ei ollut tarjolla. Olin kiitollinen tästäkin ruuasta enkä nirsoillut, vaan söin kuppini tyhjäksi viimeistä murua myöten. Sitten vielä raikasta vettä päälle ja sen jälkeen saatoin taas tyytyväisenä pyyhkiä partani eteisen mattoon.

Nyt olin ravittu. Seuraavaksi voisin lähteä lenkille. Ihmiset alkoivat kuitenkin vaatteiden lisäämisen sijasta vähentää niitä, ja arvasin, että he olivat menossa siihen kuumaan huoneeseen, jota kutsuivat saunaksi. Minä en sinne menisi, vaikka usein kyllä makoilin pukuhuoneen lattialla vahtimassa heitä. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut tehdä sitä rauhassa, sillä Rotta raahasi minut melkein väkisin pesuhuoneeseen. Tiesin, mitä oli tulossa, ja sydämeni pomppi taas ylösalas kauhusta ja jännityksestä.

Vaikka minun on tunnustettava, että Rotan kohta seuraava ”käsittely” on terveyteni ja hyvinvointini kannalta tärkeä ja tarpeellinen, inhoan ja vihaan sitä yli kaiken. Aina silloin tällöin hän nimittäin tyhjentää anaalirauhaseni puristelemalla hännänalustaani jokseenkin kovakouraisesti. Puristelun jälkeen ja oikeastaan jo sen aikana hän kyllä samalla huuhtelee peräpäätäni lämpimällä suihkulla, mikä tuntuu mukavalta. Se on tehtävä siksikin, että rauhasista tulee yleensä melko lailla tavaraa, joka tietenkin pitää huuhdella karvoistani pois. Erite on nimittäin todella pahanhajuista ja inhottavan väristä.

Tällä kertaa käsittely oli tavallista tuskallisempaa, sillä häntäni alle on kasvanut kummallisia pahkuroita, vähän kuin finnejä, kuulin Rotan sanovan. Niitä kutittaa, ja usein hierränkin peräpäätäni jotakin karheaa vasten. Nyt Rotta kävi niiden kimppuun. Rimpuiluni ei auttanut mitään, vaan hän puristeli niitä armotta, jotta niiden sisällys valuisi ulos. Vasta kun pahkuroista alkoi tihkua verta, hän lopetti. Sitten hän huuhteli ja kuivasi hännänaluseni hyvin ja levitti vielä antiseptista jauhetta kipeisiin kohtiin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kun hän viimein lopetti ”hoitotoimet”, ja sain itse ryhtyä nuolemaan paikkojani terveiksi. Kesti pitkän tovin, ennen kuin jomotus hännän alla lakkasi.