Eräänä talvisena iltana on Orvokki taas kylässä Markun luona. Hän viihtyy hyvin Markun valoisassa ja mukavassa asunnossa ja oleilee siellä aina, kun se suinkin vain on mahdollista. Hänestä on mukava häärätä keittiössä pikkuemäntänä ja suunnitella jo yhteistä tulevaisuutta.

Markkukin pitää mielellään Orvokin luonaan, sillä nuoren miehen naisenikävä on vain kasvanut nyt, kun siihen on saatavilla helpotusta. Orvokin vanhemmat eivät kovin mielellään katsele tällaista touhua. Selvää susiparimeinikiä se on, mutta eivät he tietenkään voi täysi-ikäisiä ihmisiä vahtia kuin pikkulapsia tai määrätä, mitä he saavat tai eivät saa tehdä.

Markulla on vielä muutamia muuttolaatikoita purkamatta, vaikka hän on asunut asunnossaan jo vuodenpäivät. Orvokki päättää, että laatikot puretaan nyt. Markku on töissä, joten aikansa kuluksi Orvokki sen tekee samalla kun odottelee Markkua kotiin.

Ensimmäinen laatikko sisältää kaikenlaista taloustavaraa, jota Markku ei ole tarvinnut käytössä, ja siksi laatikko on yhä purkamatta. Nopeasti Orvokki lajittelee tavarat, laittaa sivuun poisheitettävät ja asettelee paikoilleen ne, joilla vielä on käyttöä. Toisessa laatikossa on Markun vaatteita. Nekin Orvokki näppärästi tutkii ja Markun vaatekaappi saa kaipaamaansa täydennystä.

Sitten on vuorossa kolmas, isoin laatikko. Laatikon päälle ei Markku ole kirjoittanut mitään sen sisältöstä, mutta se on suljettu tiukasti monin naruin ja teipein. Orvokki saksii narut ja teipit poikki ja avaa laatikon alkaen nostella sieltä tavaroita esiin. Päällimmäisenä on resuinen nalle. Voi, Orvokkia naurattaa ja hellyydenaalto tulvahtaa hänen sisällään. Markku on säästänyt vanhan lelunsa, miten herttaista! Ehkäpä tästä saa vielä pesemällä korjaamalla mukavan lelun Orvokin ja Markun yhteisille lapsille, Orvokki ajattelee ja punastuu hiukan.

Seuraavaksi käteen osuu lastenkirja ja vielä joitakin muita leluja ja lapsen vaatteita. Nyt Orvokkia jo vähän ihmetyttää. Mitä varten Markku on säästänyt omia vanhoja vaatteitaan? Eihän miehillä ole tapana sellaista tehdä. No, ehkä Markku on toisenlainen mies, ajattelee hän sitten ja jatkaa laatikon tyhjentämistä.

Mutta kun laatikon pohjalta tulee esiin naisten vaatteita, kenkiä ja rintaliivejä, alkaa Orvokkia oikeasti askarruttaa. Mitä tämä oikein on? Miksi Markulla on muuttolaatikoissaan naisten vaatteita ja muita naiselle kuuluvia tavaroita? Tavaraa kertyy melkoinen pino, ja Orvokki kokoaa ne kaikki vuoteelle.

Aivan laatikon pohjalla on vielä sanomalehteen käärittynä jotakin. Varovasti Orvokki nostaa käärön laatikosta. Hän alkaa hitaasti kääriä auki sanomalehden sivuja. Kun viimeinenkin sivu tipahtaa lattialle ja sisältö paljastuu, huomaa Orvokki pitelevänsä kädessään valkoista vihkiraamattua.

Sydän pamppaillen Orvokki istahtaa vuoteen laidalle ja avaa kirjan kannen. Sieltä hän lukee, että Markku ja joku Sirkka-niminen nainen on vihitty keskenään avioliittoon, ja kotiseurakunta on lahjoittanut vihityille tämän Raamatun. Sivuilta löytyy tieto myös siitä, että pariskunnalle on syntynyt poika, joka on kasteessa saanut nimen Esko.

Hitaasti Orvokki sulkee kirjan ja jää turtuneena istumaan vuoteen laidalle. Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa? Eikö Markku olekaan se mies, joka on sanonut olevansa? Mitä muuta kuin avioliittonsa ja lapsensa olemassaolon on Markku salannut tai jättänyt hänelle kertomatta? Kun Markku tulee töistä, on hänellä jokseenkin paljon selitettävää…