”Pieni piiri pyörii ympyrää toisiaan ja tuotoksiaan kehuen ja ylistäen, mutta mistään oikeista asioista ei keskustelua synny…”

Näin kirjoitteli kärpänen tässä päivänä muutamana tehtyään taas havaintojaan ja tulkintojaan erään pienen blogiyhteisön keskustelun ja ajatustenvaihdon tasosta. Näin kirjoitteli, ja sai kärpäslätkät viuhumaan ennen näkemättömällä tavalla.

Oikeastaan olisi voinut kirjoittaa vielä, että ”vilkasta keskustelua näyttivät virittävän myös sellaiset asiat, joissa oli mahdollisuus ymmärtää väärin, tuntea piikin lihassaan ja erityisesti ”keskusteltiin” silloin, kun sai omalla kommentillaan sohaista jotakin toista kommentoijaa tai kirjoittajaa”. Tuo viimeinen lause jäi silloin kirjoittamatta, mutta sopii se mainiosti tähänkin kohtaan ja tähän vaatimattomaan kannanottoon.

Silloin vaadittiin kärpäseltä selvitystä siitä, millaisia mahtoivat olla ne ”oikeat asiat”, kun eivät tavalliset, arkipäivän asiat niitä tuntuneet olevan. Suurinta osaa ne kuitenkin kiinnostivat; taisi kärpänen vain kuvitella olevansa toisia parempi niin kirjoittaja kuin keskustelijakin. Ja mikä ihmeen oikeus sillä oli tulla arvostelemaan toisten tekeleitä? Pysyköön muualla! Sitä paitsi toisten kirjoitusten ruotimiseen pystyi kuka tahansa. Mutta osasiko oikeasti kirjoittaa omia tarinoita, siis oikeasti omia; se olikin jo kokonaan toinen juttu.

Taisi sittenkin olla niin, että kateellisena se noita pahoja sanojaan viskeli sinne ja tänne. Olisi tullut tänne ihanaan yhteisöön, kyllä sille täälläkin olisi paikka löytynyt, kunhan vähän olisi ensi kirjoituksiaan rukannut paremmin tänne sopiviksi. Nythän jotkut niistä olivat kuin suoraan pornolehtiin sopivia; ei täällä passannut eikä kannattanut sellaisia kirjoitella. Tällaisen mielipiteen muuten kirjoitti eräs, joka hetkeä aiemmin oli ihastellut samaisten ”pornokirjoitusten” mielenkiintoisuutta ja erinomaisuutta. Mutta kerrankos sitä mielipiteet muuttuvat, varsinkaan tuuliviireillä ja takinkääntäjillä…

Mutta kävi toisinkin päin. Eräs itseään ilmeisesti maailmankaikkeuden napana pitävä tyylitajuinen herrahenkilö, joka tähän asti oli pitänyt ”niitä” kirjoituksia ainoastaan ikääntyneen naisen viimeisenä ponnistuksena ja hätähuutona olla nuori ja vetävä yrittäen epätoivoisesti tehdä itsestään mielenkiintoisen vastakkaisen sukupuolen silmissä kuvittelemalla ja kertomalla olevansa erään ”vanhahtavan rakkaustarinan” päähenkilö, käänsikin nyt yllättäen kelkkansa. Yhtäkkiä tämän elähtäneen ja kulahtaneen naikkosen punainen roiskeläppä ja korkokengät kuten myös oletettavat saumasukat olivatkin jotain todella kiinnostavaa. Lyhyt on ihmisen muisti, onpa tosiaan!

Tekipä kärpänen taas kerran päivitystä tilanteesta. Kertoili ja kotikutoisesti ”analysoi” yhteisön toimia. Olihan siellä sentään vähän vilkkaampaa viime aikoina ollut. Jo alkoi kommenttikuoro laulaa! Kimeimmät sopraanot lähettelivät kirkuen teräviä nuolia kärpäsen suuntaa. Varmaankin ammatin suomalla kokemuksella ja taidolla he hyvin terävänäköisesti, ainakin omasta mielestään, osasivat sanoa, mikä sitä nyt tällä kertaa vaivasi, kun tuollaista myrkkyä ilmoille saattoi. Miehen puutetta, sitä se oli; tuolla tavoinhan se juuri ilmeni. Ja kaikki käsittelemättömät kovat elämänkokemukset ne myös saivat juuri tuollaista aikaan; kyllä alan ammattilaiset nuo oireet tunnistivat. Ja kärpänen pörräsi, ihmetteli ja pyöritteli suuria verkkosilmiään.

Että osasivat olla viisaita nuo kommentaattorit! Ihan näkemättä, kuulematta, tuntematta menivät tekemään melko yksityiskohtaisia päätelmiään ja vielä sitten ne julkisesti esille laittoivat; toki anonyymiksi verhoutuen, mutta kärpäseltähän ei jäänyt huomaamatta mikään…

Olihan kärpäsellä puolustajiakin, jotka rohkeasti toivat mielipiteitään esille. Sekös ärsytti muutamia: kärpänen ”kannattajineen” otti päähän useampaakin lukijaa, kirjoittajaa ja kommentoijaa. Kyllä oli paha ihminen, pohjiaan myöten mätä! Mitä pahaa olivat muut sille tehneet, kun noin täytyi omaa pahaa oloaan ympäriinsä levitellä ja pahaa mieltä levittää koko yhteisöön.

Ja sitten se vielä kirjoituksillaan keräsi noita räksyttäjiä muita arvostelemaan ja julkisesti solvaamaan. Samanlainen taisi olla kuin nuo solvaajatkin, varmasti oli, ellei nyt heti paikalla poistaisi noita kamalia kommentteja! Aivan tässä kirjoitushalut menivät yhdeltä jos toiseltakin. Kyllä olisi nyt lätkällä töitä, mutta suurhyökkäyskään ei näyttänyt auttavan. Aina vain pääsi tuo siivekäs lennähtämään pakoon milloin ilmastointikanavaan, milloin mihinkin.

Niinpä niin! Kärpäsen vikahan se olikin, jos joilta kuilta olivat sukset ristiin menneet joskus vuonna sata. Ja kärpänenhän se suorastaan ”keräsi” kaikki oikeassa olemisen armolahjalla siunatut blogiinsa suutaan revittelemään. Mitä kommenttien poistoon tuli, oli kärpänen kantansa siihen ilmoittanut jo ajat sitten: se ei kenenkään kommentteja poistamaan ryhtyisi! Eiväthän ne sen mielipiteitä olleet! Jokainen kantoi vastuun sanomisistaan itse: kärpänen ei kenenkään toisen häpeää tai kunniaa ryhtynyt hennoille siivilleen sälyttämään.

Ja miksi sen nyt olisi pitänyt omasta blogistaan nuo epämiellyttävät kommentit poistaa, kun ei niitä kyselijänkään blogista ollut poistettu? Pikkuisen olivat ristiriidassa vaatimukset ja toimenpiteet ainakin kärpäsen mielestä, mutta mitä se nyt olisikaan mistään ymmärtänyt. Kunhan pörräsi…

Mutta mikä eniten kärpästä ihmetytti, oli se, että kommentoijat eivät taaskaan pysyneet asiassa eli  kommentoineet vain kärpäsen tekstiä ja sen puutteita tai tässä tapauksessa kyseenalaisia ansioita. Aikuiset, fiksut? ihmiset alkoivat heitellä kuraa toistensa niskaan käyttäen mitä solvaavimpia sanoja ja ilmaisuja. Ja tätä kutsuttiin ihanaksi yhteishengeksi ja mielialaksi!

Jos tuo oli sitä, niin siitä yhteishengestä ja mielialasta sanoutui kärpänen kyllä visusti irti. Olihan se saanut jo useampia ”kosintoja” tulla mukaan tuohon yhteisöön. Ilmeisesti ”kosiminen” oli uusi keino yrittää hiljentää sen häiritsevää pörinää. Mutta kosinnat kaikuivat kyllä kuuroille korville. Ei tarvinnut kärpänen ohjeistusta siitä, miten pitäisi olla, elää tai käyttäytyä, saati kirjoittaa! Se oli oman tiensä kulkija ja sellaisena pysyi!

Mutta palataan alkuun!

”Pieni piiri pyörii ympyrää toisiaan ja tuotoksiaan kehuen ja ylistäen, mutta mistään oikeista asioista ei keskustelua synny…”

Eilen kirjoitti Punahilkka saaneensa postia Kuluttajavirastosta. Oli aiemmin syksyllä tehnyt tutkintapyynnön erään deittisivuston toimintatapojen oikeellisuudesta. Eilen sitten sai hän vastauksen. Hän julkaisi molemmat kirjoitukset, niin oman tutkintapyyntönsä kuin Kuluttajaviraston vastauksenkin blogissaan.

Kommentteja tuli peräti neljä kappaletta! Paskanjauhamisblogi on tähän mennessä kerännyt 17 kommenttia!