Samana päivänä käytiin samansuuntaista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa plagioidussa blogipostauksessa. Plagioinnin kohteeksi joutunut penäsi edelleen lähdemerkintöjä häneltä varastettuun tekstiin. Ainakaan vielä aamulla ei niitä siihen ollut ilmaantunut.

Taas sai plagioija selvät ohjeet, miten tuli toimia. Ei luulisi, että voi olla noin vaikeaa myöntää tekonsa ja toimia ohjeitten mukaan. Sydämiä sulattava anteeksipyyntö alkoi menettää sitä vähäistäkin merkitystä, joka sillä kenties oli ollut, kun plagioija itsepäisesti jätti lähdemerkinnän tekemättä.

Plagioinnin kohteeksi joutunut ja sen julkistanut henkilö ilmoitti ykskantaan ja aivan oikeutetusti, että pelkkä kommenttikeskustelu ei riittänyt. Plagiaattiin oli tultava lähdemerkintä ja sillä siisti, ennen kuin asia hänen puoleltaan olisi loppuun käsitelty.

Tännekin puolelle olivat ovelat anonyymit tiensä löytäneet, kuinkas muutenkaan! Seuraava anonyymi kirjoitti pitkän kommentin, jossa hän ensin ruoti koko yhteisöä sen toimintatavoista. Mitään asiaa ei osattu selvittää asiallisesti, vaan siitä syntyi kauhea kalabaliikki, jossa toiset puolustivat, toiset haukkuivat.

Tämä anonyymi änkyräanonyymin tavoin oli tajunnut plagioijan toimintatavan. Plagioija loukkaantuu, kääriytyy marttyyriuden huntuun ja lähtee näyttävästi paikalta ovet paukkuen tavoitteenaan saada toiset surkuttelemaan ja säälimään häntä.

Seuraavaksi alkavat nöyristelevät takaisintulopyynnöt, joihin lähtijä juuri on pyrkinytkin. Kun plagioija katsoo, että toiset nyt ovat tarpeeksi katuneet omaa huonoa käytöstään, ilmoittaa hän armollisesti palaavansa takaisin yhteisön huomaan.

(Juuri noinhan tässäkin asiassa kävi! Muutaman päivän kuluttua plagioija palasi kertoakseen, että on nyt omassa hiljaisessa kammiossaan tullut siihen tulokseen, että avaa aivan uuden blogin ja palaa kirjoittajaksi myös yhteisöön. Uuden bloginsa osoitteenkin hän ilmoitti. Jostain kumman syystä ovat nuo kaksi mainintaa kuitenkin hävinneet yhteisön kirjoituksista, ainakaan kärpänen ei niitä enää mistään löydä. Onko plagioija itse ne poistanut, mikä on luultavaa, ja jos on, niin miksi? Siinäpä pohtimista! Vai onko kärpänen nyt ollut tarkkaamaton ja huolimaton? Jos on, niin siitä varmaan saadaan kohta kommenteissa lukea!)

Anonyymi kommentoija ruoti säälimättä myös plagioijan tapaa suhtautua kirjoituksiinsa tulleisiin kommentteihin. Kuuleman mukaan tämä ei julkaissut sellaisia kommentteja, joissa asiat nähtiin eri tavalla kuin kirjoittaja itse ne esitti. Ne olivat plagioijan mielestä ilkeitä.

Vielä tämä kommentoija puuttui plagioijan blogin sisältöön. Jokaisen vähänkin älläntikkua käsissään pitäneen pitäisi kommentoijan mielestä tietää ja ymmärtää se, että tokkopa toisen omaa saa ottaa tai edes lainata ja käsitellä sitä sitten kuin omaansa.

Plagioijan blogissa ei anonyymin mielestä tähän asti juuri muunlaista kuin toisilta varastettua aineistoa ollut ollutkaan. Tunnustusta plagioija sai kuitenkin siitä, että kykeni aina löytämään kuhunkin mielentilaansa niin hyvin sopivan, toisen kirjoittaman tekstin. Taito sekin!

Anonyymin kaunistelematon, mutta kärpäsen mielestä silti aivan asiallinen ja totuudenperäinen kommentti sai kuitenkin yhteisön veret kiehumaan. Niinhän se taitaa olla, että se älähtää, johon kalikka kalahtaa!

Ensin astui areenalle äiti maa, joka kummeksui anonyymin ”sotaisaa” kommenttia. ”He” olivat tuominneet plagioinnin kovin sanoin, eikä ainakaan äiti maa itse pyydellyt ketään sen paremmin lähtemään kuin palaamaankaan. Jokaisen piti itse tykönään kyetä tekemään sellaiset ratkaisut.

Mitä pahaa oli sitten siinä, jos yhteisön jäsenet keskustelivat keskenään siitä, että vastaisuudessa plagiointiin suhtauduttaisiin entistä tiukemmin ja ankarammin. Eikä ollut kenenkään muun kuin plagioijan itsensä asia ja vastuulla tehdä plagiaattiin lähdemerkintä. Kenellekään toiselle se ei vähimmässäkään määrin kuulunut. Ja mitä tuli sitten siihen, että ei tässä nyt ollut aikaa eikä mahdollisuuksia kieritellä tervassa ja höyhenissä ketään, niin eikö olisi viisainta pysyä vain asiassa.

Ohhoh! huudahtaa kärpänen. Anonyymi oli sen käsityksen mukaan pysynyt asiassa paremmin kuin hyvin. Olipahan vain jättänyt pois turhat korulauseet ja hämähäkinverkot sanomistensa ympäriltä. Mutta ehkä se ei äiti maan mielestä ollut osannut valita sanojaan riittävän hienotunteisesti ja ympäripyöreästi, vaan oli syyllistynyt suorasukaisuuden helmasyntiin! Voi, voi tuota sivistymätöntä  anonyymiä!