Pekka havahtui siihen, että tunsi kevyen kosketuksen poskellaan. Sirkka oli Pekan haaveillessa tullut hiljaa makuuhuoneeseen. Hän seisoi sängyn vieressä kumartuneena Pekan puoleen ja silitti varovasti tämän sänkistä poskea.

Siinä puolipitkät vaaleat hiukset alas valahtaneina seisoessaan näytti Sirkka Pekan mielestä kuin taivaan enkeliltä. Kaunis, hyvin säilynyt vartalo kuulsi viettelevästi ohuen yöpaidan läpi, ja hetkessä oli Pekka täysin hereillä. Tuon enkelin hän tahtoi viereensä vuoteeseen nyt heti! Sirkka muistutti kuvien enkeliä, mutta oli onneksi oikea nainen lihaa ja verta: ei mikään eteerinen ”minuun ei saa koskea” –ilmestys. Pekka ojensi kätensä ja veti Sirkan vuoteeseen. Vastustelematta tämä antoi Pekan tehdä niin. Kohta he jo olivat uppoutuneet kiihkeisiin suudelmiin ja hyväilyihin.

Jos oli Sirkka yöllä osoittanut olevansa Pekan mieleinen nainen, antoi hän siitä nyt aamun aikaisina tunteina vielä paremman näytteen. Kun lemmenpari tuntia myöhemmin alkoi miettiä kahville ja aamupalalle nousua, tunsi Pekka taas käyneensä seitsemännessä taivaassa, eikä vain yhtä vaan useampia kertoja. Tämä se oli elämää, tuumi Pekka mielessään kuvankauniin Liisan jo lähes tykkänään unohtaneena.

Lauantaipäivä kului nopeasti iltaan. Sen paremmin Sirkalla kuin Pekallakaan ei ollut kiirettä nousta ylös vuoteesta, johon aamupalan jälkeen taas oli palattu lemmenleikkejä jatkamaan. Kiihkeimmän huuman hiukan hellittäessä kysäisi Sirkka kuin ohimennen, mitä Pekka aikoi Liisan suhteen tehdä. Vieläkö tämä halusi Liisan päätä vadille, vai joko hän oli käsittänyt, että Sirkalla oli tarjota hänelle jotakin sellaista, mistä hän ei koskaan ennen ollut osannut uneksiakaan, ja jota hän ei Liisalta koskaan tulisi saamaan?

Pää vasten Sirkan lämmintä, pehmeää rintaa oli Pekan helppo vastata, että Liisa sai hänen puolestaan olla. Pekka ei enää ollut hänestä kiinnostunut. Hän tunsi nyt löytäneensä kotisatamansa Sirkan sylistä. Mutta mitä Sirkka itse ajatteli? Tunsiko hän samoin kuin Pekka? Toista kertaa ei Pekka enää halunnut tulla höynäytetyksi, joten jos Sirkka vain leikki hänen kanssaan, oli se parasta sanoa heti, ennen kuin yhteistä ilonpitoa jatkettaisiin.

Sirkka katsoi Pekkaa pitkään ja tutkivasti. Sitten hän sanaakaan sanomatta painui Pekkaa vasten ja suuteli tätä tulisesti. Siinä oli Pekalle vastausta kylliksi. Sydän riemusta laulaen Pekka vastasi suudelmaan. Tässä oli hänen elämänsä nainen! Sirkkaa varten hänet oli tarkoitettu ja toivottavasti myös Sirkka häntä varten. Pekka oli etsikkomatkallaan erehtynyt luulemaan, että pinnallinen ja itsekeskeinen Liisa olisi hänen sydämensä valittu. Onneksi juttu oli päättynyt ennen kuin se oli kunnolla ennättänyt alkaakaan. Ja silti se oli jo ehtinyt viedä hänet melkein turmioon!

Mutta nyt oli kaikki hyvin. Jos se vain Sirkalle sopi, oli Pekka valmis jättämään kaiken entisen taakseen ja kulkemaan Sirkan kanssa kohti yhteistä tulevaisuutta…