Seuraavana aamuna, ku mää heräsin, tuntu pää ensin aivan terveeltä. Mutta ei sitä tarvinnu montaakaan kertaa liikahuttaa, ku jo alako tuntua siltä, ettei tästäkään päivästä iliman roppia selviäis. Nousin sitte ylös ja lääkihtin ihteni. Migreenilääkkeet on kolomiolääkkeitä eikä esimerkiks autolla ajoa suositella, jos niitä on ottanu. Mullahan ei autoa ny ollukaan käytössä, ja vaikka ois olluki, oisin kyllä lääkkeen ottanu joka tapauksessa.

Aamupäivällä korijaamolta soitettiin. Joku jouseen liittyvä osa oli kuulemma niin ruosteessa, ettei sitä saanu ehejänä irti. Ne ilimotti, että se pitää leikata irti ja sitte vaihtaa uus tilalle. Sattu varastossa semmonen vielä olemaanki. Hyvähän se oli, että ilimottivat etukäteen, mutta sama se ny olis ollu, vaikka olisivat sen homman ilimottamataki teheneet, ku se kumminki oli tehtävä, jos meinas auton kuntoon saaha. Mää sanon, että auto kuntoon ja kaikki tehään, mikä on tarpeen.

Ku eellinen päivä oli kesänen ja lämmin, oli tää päivä sitte pilivinen ja meleko kolea aamusta iltaan. Onneks ei satanu eikä pahasti tuullukaan, mutta muuten tuntu niin syksyseltä, että oikeen. Ei tarttis ny vielä syksyyn kääntyä lehti sentään. Mää en nokkaani ulos pistäny, ennenkö lähin autoa hakemaan. Sitte mää huomasinki, ettei ulukona ny niin kovin kylymä ollukaan. Oli kumminki kaheksantoista astetta lämmintä ja nahkapoutaa.

Mää lähin jo hyvissä ajon, ku tiesin, ettei täältä niitä linija-autoja niin tiuhaan kule. Aattelin olla paikalla heti, ku auto olis valamis. Kaukana en enää ollukaan, ku ilimotus tuli, että nyt saa hakea. Siellähän se Tiltu mua pihassa ootteli, ku mää menin. Konttorin puolella mua palaveli oikeen mukava nuorimies. Se selitti, mitä oli tehty ja vastaili kaikkiin mun kysymyksiin kohteliaasti. Oikeen tuli mukava mieli, vaikka lasku kyllä vähä kirpas. Mää tilasin vielä sitte varsinaisen hultoajan, ku kärryssä on muutaki katottavaa. Onneks sain sen ennen ku loma loppuu.

Mää halusin vähä kehua poikia, ku kaikki oli menny niin hyvin. Mää kysyn, missä voi antaa palautetta. Pitäs tulla kuulemma tekstari, jossa sitä kysellään, mutta hyvää palautetta saa antaa vaikka siinä heti paikan päällä. Mää tietenki käytin tilasuutta hyväks ja kehun ja kiittelin hyvästä palavelusta ja kohteliaista käytöstavoista ja vaikka mistä. Mutta mää tein sen kyllä ihan syvämestäni, ku tällä kertaa oli kaikki menny ihan nappiin. Poijat oli tietenki tyytyväisiä ja keheräsivät ku kissat kermakupin äärellä. Ja tuli mulle itelleki hyvä mieli, ku saaton kehua oikeasta asiasta. Turhasta mää en nimittäin kehuja anna!

Sitte vaan rattiin ja kotia kohti. En vielä pitkästikään ollu ehtiny mennä, ku korijaamolta soitettiin. Mää aattelin, että mikähän mutteri niiltä oli jääny kiristämätä, ku perään soittivat. Mutta onneks se ei ollu mitään semmosta asiaa, vaan palijo mielusampaa. Laskuun oli tullu virhe. Mua oli laskutettu kahesta jousesta, vaikka yks vaan oli vaihettu. Mää menin takasi, ja mulle lyötiin toistasataa euroa rahaa käteen. Pikkusen se voiteli mun haavojani, joita vieläki meinas mahoton rahanmeno kirvellä ja kivistää. Mulla oli muuten eilen onnea vähä muissaki raha-asioissa, mutta niistä mää en puhu sen enempää.

Hyvin kuluki auto sitte kotiinpäin. Kaikki tuntu olevan kunnossa, ku ohojauskulumatki oli tarkistettu. Mää oon ollu kyllä tosi tyytyväinen tuohon Tiltuun. Vanhana sen ostin ja ihan omin nokin iliman yhenkään miehen apua, jos ei ny autokauppiasta semmoseks lasketa. Mutta se on toiminu hyvin iliman suurempia vikoja, kiihtyy hyvin ja on turvallinen ajaa. Polttoainetta se kyllä vie kohtuullisen palijo, mutta en silti vaihtas sitä mihinkään pompannappiin, jossa koko ajan tuntis olevasa toisten jalossa.

Tiltussa ei oo valittamista, kuhan nyt vielä nuo pari ongelmaa saahaan selevitettyä ja korijattua. Mutta kuskin elikkä mun ihteni pitää ny vähä tsempata tuolla liikenteessä. Nimittäin ku mää tulin sieltä korijaamolta toistamiseen, tökkäsin taas kaistaa vaihtaessani toisen eteen. En vaan taaskaan nähäny enkä huomannu sitä, ennen ku se tööttäs mulle kiukkusesti.

Mää oon aatellu, että ne kolomiolääkkeet vois tehä tuon. Huomiokyky ei oo paraimmillaan, ku niitä ottaa. Onneks oon selevinny kummallaki kerralla pelekällä säikähyksellä, mutta kyllä nyt rupean syynäämään vähä tarkemmin ympärilleni. Muuten tässä saatetaan olla kohta lauvoilla, jos ei ite, niin toiset, ja se ei ois mitään mukavaa.

Illalla mää soitin vielä tytölle, ja siellä tuntu tällä kertaa olevan rauha maassa. Talon omistajasta ei ollu kuulunu mitään, kanat oli muninu hyvin eivätkä olleet nyt nokkineet munia rikki, ja koiraki voi kohtalaisen hyvin. Tytöllä oli tullu ensimmäinen isompi virhe työssään ja sitä se pahotteli, mutta minä sanon, että niitä tuloo kaikille. Ei muuta ku eteenpäin vaan liput liehuen. Niin ku elämässä yleensäki.