”On niin kiire, ettei ennätä sanoa kirnua kirnuks. Pitää sanoa: pitkä astia!” Mulla alakaa olla tuommonen olo. Enimmäkseen tämä kiire on kyllä ihan ite tehtyä ja mukavaa sellaista, ei ollenkaan ressaavaa. Vois oikeastaan sanoa, että mulla on ny vaan palijo tekemistä ja menemistä. Ei tartte jämähtää paikolleen kotinurkkiin, ku joka päivälle on jotaki hommaa.

Aamulla tullessani kävin hakemassa laatikollisen mansikoita. Tyttö halus niitä, ja mää lupasin hommata ne ja pakastaa sille. Sillä ei omassa pakastimessaan oo liiemmälti tilaa ja mulla taas on. Ohan mulla pakastimia ny kokonaista kaks kappaletta. Ennen reissua sulatin pienen pakstimen. Se on siitä asti ollu pois päältä. Tänään tyrkkäsin töpselin seinään ja käynnistin sen. Siellä on ny hyvä pakastaa marijat ja siirtää ne sitte jääkalikoina toiseen pakastimeen. Ei tartte laittaa lämpösiä ja kylymiä ruokia sekasi, niin ku yhen pakastimen taktiikalla.

Oli siinä viijessä kilossa mansikoita melekonen napominen, ku marijat oli vielä aika pieniä. Perijantaina söin samasta paikasta haittua marijoja, ja ne oli tosi isoja. Tänä aamuna arveltiin, että taitaa noukkijat olla viimestä päivää töissä. Satokausi on lopullaan, ja se näky kyllä marijojen koossa.

En kyllä kovin isoista mansikoista välittäiskään. Niitä joutus vaan halakomaan ja pienimään. Ny ei tarvinnu tehä muuta ku ottaa kannat pois ja pistää pussiin. Hyvän makusia olivat kyllä, tosi makeita, niin että ihan kelevolliset mansikat saatiin. Voi olla, että tyttö ne enimmäkseen syö, mutta saa syyväki.

Illansuussa lähin mattoja pesemään. J:lla on painepesuri ja se aina kehuu, miten heleppoa matonpesu sillä on. Minä kans päätin koittaa. Heitin mattokasan autonperään ja lähin J:lle. Kaupasta hain mennessäni mäntysuopaa. Kyllä pesu käviki joutuin, ja puhasta tuli. Talossa on vielä mattolinkoki, niin että matot oli melekeen kuivat, ku ne otti lingosta. Jätin ne sinne vielä narulle kuivumaan ja hain huomenissa pois. Samalla saan sangollisen mustikoita, ku J:n ukko tykkää kulukea metässä niitä noukkimassa.

Aamusella aattelin lähteä vielä mattorantaan pesemään loput matot. Jätin kaikki pienet ja meleko puhtaat kotiin ja meinaan pestä ne oikeen porstaamalla matonpesupaikalla. Mää oon aina tykänny matonpesusta. Se on mukavaa touhua, mutta kaikkia mattoja en olis millään pystyny pesemään kipeällä käilläni. Siinä hommassa se kumminki rasiintuu meleko lailla. Mutta muutaman lyhyen ja kevysen maton kyllä saan pestyks.

Ny alakaa olla viimeset ajat matonpesunki suhteen. Ilimat alakaa olla kosteita, vaikka hellettä pukkaiski. Ja emmää sitte enää jaksa mattorantaa lähteä, ku loma loppuu. Kyllä ne sitä ennen on saatava puhtaiks. Ku matot on pesty, pesen lattiatki ja sitte levitän puhtaat matot puhtaille lattioille. Ah, sitä autuutta!