Tytär oli alkutalven viettänyt Suomessa yrittäen käynnistää opiskeluja, jotka olivat jääneet kesken hänen lähdettyään ulkomaille. Nyt kun yksi tutkinto oli jo taskussa, oli tarkoitus saattaa loppuun myös toinen tutkinto, johon tähtäävät opinnot hän oli aloittanut heti lukion jälkeen. Kesken lukuvuoden se oli kuitenkin hiukan hankalaa, kun lähes kaikki kurssit olivat alkaneet joko syksyllä tai heti tammikuussa. Niinpä hän teki kaikkea, mitä eteen sattui osumaan ja haeskeli sen lisäksi ahkerasti kesätyöpaikkaa, jonka saamisessa tuntui olevan aika kova työ, vaikka mieleinen paikka sitten loppukeväästä löytyikin.

Kun poikaystävän äiti yllättäen kuoli, oli hyötyä siitä, ettei tyttärellä ollut meneillään mitään tärkeitä opiskeluja tai muita sitoumuksia. Nyt hän saattoi lähteä Ranskaan poikaystävänsä ja tämän perheen tueksi. Sen hän tekikin, ja myös minä kannustin häntä siihen. Ranskassa sitten vierähti useampi viikko, kun ensin oli hautajaiset, ja sitten tytär jäi paikan päälle vielä joksikin aikaa. Sillä aikaa täällä Suomessa tapahtui myös yhtä ja toista.

Minä en enää kovin tiheästi vieraillut miessystävän luona. Oli kulunut useampi viikko tyttären juhlista, kun eräänä lauantai-iltana sinne taas menin. Minulle oli annettu oma avain taloon heti suhteen alussa, mutta en käyttänyt sitä koskaan silloin, kun joku oli kotosalla. Soitin aina ovikelloa, sillä en kokenut kuuluvani talon väkeen sillä lailla, että olisin voinut tupsahtaa sisälle tulostani ilmoittamatta.

Vilppu oli aina ollut kova haukkumaan ovikellon äänen kuullessaan. Tyttären juhlissa se ei ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mikä varmasti johtui siitä, että kellon ääni oli erilainen kuin sen nykyisessä kodissa. Lisäksi sen kuulo oli huonontunut, niin ettei se enää kuullut eikä havainnut läheskään kaikkea, mitä sen ympärillä tapahtui.

Tavallisesti kun ovikello soi, ilmoitti Vilppu sisällä kovaan ääneen, että nyt olisi syytä jonkun rientää ovelle sitä avaamaan. Samalla se itse pääsisi tulijaa tervehtimään ja voisi sen jälkeen livahtaa samalla avauksella pihalle hiukan nuuskimaan tai tarpeitaan tekemään. Nytkin kuulin sen kovan äänen heti, kun olin pimpottanut kelloa. Saatoin siis odottaa myös Vilppua ovelle, kun se avattaisiin.

Isäntä avasi oven Vilppu seuranaan. Hiukan ihmettelin, kun Vilppu säntäsi ohitseni portaita alas luomatta katsettakaan minuun, saati että olisi jäänyt nuuskimaan ja liehakoimaan ympärilläni, kuten se tavallisesti teki. Seurasin sitä katseellani ja näin sen suuntaavan juoksunsa lähimmän pensaan juurelle. Siinä se nosti jalkaansa ja seisoi kolmella jalalla pitkän aikaa rakkoaan tyhjentäen.