Oli huhtikuun alku, kun Vilppua käytettiin ensimmäisen kerran eläinlääkärin vastaanotolla. Se sai lääkekuurin, joka selvästi virkisti sitä. Tiesimme kuitenkin, ettei Vilppu paranisi, emmekä halunneet ryhtyä tutkituttamaan, mikä sitä vaivasi. Se oli jo vanha ja nyt sairaskin koira. Luopumisen aika oli lähellä. Päätimme miehen kanssa kuitenkin lääkitä sitä ainakin siihen asti, että tyttäreni palaisi Suomeen. Sen jälkeen tilannetta arvioitaisiin uudelleen.

Elelimme melko normaalia elämää. Vilppu söi ja joi paremmin kuin koskaan. Metsälenkilllä ollessamme se alkoi kaluta jopa kuivia puutikkuja, joihin se sentään ei aiemmin ollut kajonnut muuten kuin pureskelumielessä. Nyt se narskutteli niitä kuin parastakin herkkua.

Pissalätäköitä ilmaantui edelleen lähes joka yö keittiön lattialle, vaikka niitä yritettiin estää käyttämällä Vilppua ulkona mahdollisimman myöhään illalla ja joskus yölläkin. Vilpun juomista ei kuitenkaan rajoitettu enää. Keittiön lattialle myös levitettiin sanomalehtiä, mutta harvoin Vilppu pissasi niiden päälle. Tähän asti lätäköitä oli kuitenkin ollut vain keittiössä, jossa oli helppohoitoinen klinkkerilattia. Mutta oli vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen lätäkkö löytyisi parkettilattialta. Silloin olisi pitkä tie kuljettu loppuun. Sen me kaikki tiesimme.

Joinakin päivinä Vilpun kunto oli selvästi huonompi. Sen näkyi siinä, ettei se lenkillä ollessamme mennyt kauas ihmisistä. Heti kun se huomasi, että aiottiin kääntyä kotiinpäin, oli se ensimmäisenä kääntymässä. Sitä selvästi väsytti, vaikka se aina lähtikin nurisematta ulos ja lenkille. Mutta enää se ei joka kerta nauttinut ulkoilusta niin kuin ennen vanhaan.

Tytär saapui pääsiäisen aikoihin Suomeen. Hän tuli heti Vilppua katsomaan. Sitten vietimmekin kaikki viikonloput Vilpun luona. Oli kaunis ja lämmin kevät, ja liikuimme paljon metsässä pitkiäkin lenkkejä tehden. Vilppu kulki mukana eikä näyttänyt rasittuvan sen enempää kuin ennenkään. Näillä retkillämme näimme sammakoita ja kyykäärmeitä sekä myös rantakäärmeitä, jollaista en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Onneksi kyyt eivät purreet meitä eivätkä Vilppua.