Ku mahat oli syöty pullolleen herkkuja, jaksoki loppumatkan köryytellä oikein mukavasti. Illansuussa me tultiin tytön luo. Ne asuu sopivasti matkan varrella, niin että mää saaton jättää siskon siihen ja jatkaa ite kotiin. Ensin meille kumminki tarijottiin ruokaa talossa, ja sielläkin oli ite tehtyjä piirakoita oikeen kahta sorttia. Omatekosta jäätelöäki, vähä sorbetintyylistä, oli tarijolla.

Nuoret on innostuneet kokeilemaan kaikenlaisia reseptejä. Joskus tuloo kyllä vähä mittatappiota, ku ei ne tiijä kaikkia niksejä, mutta siinäpähän oppiivat. Nyt oli esimerkiks päässy vähä hillot käymään ja homehtumaan. Mutta emmää niistä viiti sanoa oikeen mitään. On sitä varmaan itelleki niin käyny joskus. Se harmittaa, että niissä on palijo työtä. Se menöö vähä hukkaan. Tietysti mää sitte koitan sanoa, missä se vika ois voinu olla, ettei toista kertaa sattus samanlaista vahinkoa, mutta eihän sitäkään aina voi tietää.

Kanat oli muninu taas hyvin ja nyt ne oli pysyny tontillaki, kun  niille oli laitettu kulukuesteet. V voi kans hyvin ja oli kovasti ilonen, ku näki meijät. Mää kuulin, että kun siskolle sitte illalla oli petattu peti puhtain lakanoin sohovalle, oli V ollu siellä jo pää tyynyllä makaamassa, ennen ku sisko ite kerkes sinne ollenkaan.

Mun sisko on V: lle Toskatäti. Nimi johtuu siitä, että pienenä pentuna ollessaan V ihastu siskon tekemään toscapiirakkaan niin, että se oli aivan hulluna sen perään. Se olis teheny vaikka mitä temppuja, että olis saanu murusenki sitä. Siitä se nimi sitte jäi, vaikkei se koira tietenkään sitä ymmärrä eikä tiijä, mutta me ihimiset aina puhutaan niin.

Mää tulin sitte kotiin ja kellahin omaan sänkyyni nukkumaan. Kyllä oli taas mukavaa olla kotona, vaikkei täällä mitään erikoista ookaan. Mutta on kumminki oma sänky, oma rauha, omat tavarat ja kaikki se, mitä näillä kymmenillä jo kovasti arvostaa. Saa olla pitkin tai poikin ja tehä just sitä mitä millonki sattuu huvittamaan. Tai olla sitte tekemätä.

Me oltiin sovittu, että lauantai-iltana mennään lavatansseihin, ku tyttö halus esitellä perinteistä suomalaista lavaa ranskalaiselle poikaystävälleen. Lava ei ollu ihan lähellä, ja ku mää sitte lauantai-iltana meni porukkaa hakemaan, niin siellä jo sanottiin, että jos ei lähettäskään, kun olivat niin väsyneitä ja kaukanaki se oli. Mulle oli oikeastaan se ja sama, mitä tehtiin.

Siitä se väki sitte virkisty, ja niin me lähettiin. Aika myöhällä mentiin, ja illan pääesiintyjä oli just alottanu. Se oli meijän kaikkien suosikki, mutta esiintyminen oli kyllä melekonen pettymys. Se huusi ja karju kaikki kappaleet samalla nuotilla ja aina vaan kovempaa, niin että sanoista ei saanu mitään selevää eikä oikeastaan sävelestäkään.

Kukaan ei oikeastaan tanssinu, niin että reissun päätarkotus, suomalainen lavatanssikulttuuri jäi kokonaan kokemata. No, me kuunneltiin ne karijumiset sitte loppuun ja lähettiin pois, ku tilasuus loppu. Varmaan täytyy tehä vielä uus yritys näyttää ranskanpojalle, millasta se lavatanssi oikeen on. Sitte mennään kyllä johonki lähistölle, onhan niitä lavoja tässäki.

Mää menin nukkumaan vasta kolomelta, mutta emmää sitte ylöskään kovin aikasin noussu. Tänään meillä on meininki mennä kesäteatteriin. Mää lähen tästä kohta tytön luo. Syyvään siellä ensin ja sitte mennään sieltä päin sinne teatteriin. Ilima näyttää suotusalta, mutta kai sitä täytyy sateeseenki varautua. On tää kesä ja varsinki kesäloma vaan ihanaa aikaa!