Suden tarjous kiinnosti, mutta Punahilkalla oli omat ehtonsa, sillä ei hän aikonut mikään heittopussi olla. Susi ei kiinnostanut häntä seurustelumielessä, mutta koska Punahilkka ilmiselvästi aiheutti Sudelle lievää suurempaa sydämentykytystä, päätti Punahilkka ottaa tämänkin tapauksen kiinnostavana, elämää rikastuttavana kokemuksena.

Susi soitteli pitkin viikkoa ja kyseli, mitä Punahilkka oli lähtemisestä päättänyt. Puoleen viikkoon mennessä Punahilkka oli tehnyt päätöksensä. Kun Susi seuraavan kerran soitti, ilmoitti Punahilkka ottavansa tarjouksen vastaan, mutta ehdoksi hän asetti sen, että kotiin palattaisiin tiettynä päivänä, ja että intiimistä kanssakäymisestä Suden ja Punahilkan välillä ei edes keskusteltaisi. Toisen ehdon kohdalla Susi vähän nikotteli, mutta sanoi sitten haluavansa Punahilkan mukaansa ja suostuvansa tämän ehtoihin. Lähtöpäiväksi sovittiin seuraava sunnuntai.
 
Se oli kaunis ja aurinkoinen päivä, ja Punahilkka ehti vielä mustikkametsäänkin aamupäivän aikana. Susi arveli pääsevänsä lähtemään kotipesästään klo 13 aikoihin ja ilmoittavansa sitten, kun oli lähtenyt. Matka Punahilkan luo kestäisi useita tunteja. Vielä klo 15 ei puhelua ollut tullut.

Punahilkka pakkaili vähän innottomasti mukaan otettavia tavaroita ja odotteli Suden puhelua. Sitä ei tullut, mutta tuli tekstari, jossa Susi ilmoitti, ettei pääsisikään lähtemään sunnuntaina, koska ei jostain syystä saanut nostettua rahaa tililtään. Olisi odotettava maanantaita ja pankkien aukeamista, ennen kuin lähtö onnistuisi.

Tuo tieto ei Punahilkkaa surettanut. Susimetsässä liikuskellessaan oli hän törmännyt vastikään erääseen mielenkiintoiseen suteen, joka mielellään olisi Punahilkan tavannut. Koska Punahilkka tunsi samoin, näki hän tässä nyt suorastaan kohtalon sormen johdatuksen.

Taiteilijasusi olisi Punahilkan laskujen mukaan häntä hakemassa aikaisintaan maanantaina iltapäivällä. Maanantain aamupäivä jäi siis sellaiseksi ajaksi, jolloin Punahilkka hyvin saattoi käydä treffeillä tämän uuden ja mielenkiintoisen, hänelle yllättäen soittaneen susituttavuuden kanssa. Tapaamistarjous oli sen luonteinen, ettei Punahilkka sitä voinut eikä halunnutkaan sivuuttaa.

Joten ei muuta kuin sopimaan ajasta ja paikasta. Hiukan aikatauluja sovittelemalla päästiin treffijärjestelyissä yhteisymmärrykseen. Punahilkka kertoi aikovansa lähteä maanantaina illansuussa lomareissuun. Hän ehtisi hyvin ajaa autollaan maanantaina sovittuun paikkaan ja olisi sitten jo iltapäivällä kotosalla valmiina lähtemään lomareissulleen.

Koska Punahilkka ei tuhlaillut aikaa eikä jahkailuilla ollut sijaa hänen elämässään, ehti hän vielä sunnuntai-iltana kesäteatteriin tyttärensä kanssa. Mielessä kangastelivat huomiseksi sovitut treffit suden kanssa, joka sai hänen sydämensä väpättämään kuin pienen lampaan saparo. Jossain ajatusten taka-alalla kuin varjona oli lomareissu taiteilijasuden kanssa. Tällä hetkellä se ei kiinnostanut Punahilkkaa pätkän vertaa, mutta koska kerran oli luvannut lähteä, hän myös lupauksensa pitäisi.

Mutta mitä maanantaina sitten tapahtui?