Sitten alkoi tapahtua muillakin rintamilla. Mies, jonka kanssa olin lähdössä reissuun, kun hän saisi raha-asiansa järjestykseen, ilmoitti tekstiviestillä lainanneensa rahaa tyttäreltään. Reissuun lähdettäisiin siis jo tänään, sunnuntaina, kuten alun perin oli aiottukin. Hän lähtisi ajelemaan kohta puoliin minun asuinpaikkaani kohden ja olisi illansuussa täällä. Yötä vasten ei kuitenkaan kannattaisi lähteä ajamaan eteenpäin. Tapansa mukaan hän majoittuisi tuttuun hotelliin ja minutkin hän hakisi sinne yöksi. Saisin aamulla hyvän hotelliaamiaisen, ja pääsisimme matkaan heti sen jälkeen.

On olemassa joitakin asioita, jotka saavat sappeni kiehumaan lähes ennen kuin niitä on mainittukaan. Yksi sellainen on eräiden miesten tyyli tai halu järjestellä asioita minun puolestani. Joskus se voi miehen puolelta olla tahatonta ja aivan hyvää tarkoittavaa ilman minkäänlaista ”komentelun” ja määräilyn sävyä. Joskus se ehkä on ajattelemattomuutta, ja toisinaan selvää ”minä tiedän tämän asian paremmin” -asennetta.

Olipa se mitä hyvänsä noista, en siedä sitä alkuunkaan. Tämän miehen ollessa kyseessä tulkitsin hotelliyöpymisehdotuksen oitis ”minä tiedän tämän paremmin” -asenteeksi. Näin punaista. Ilmoitin miehelle suorin sanoin, että hotelliin en missään nimessä tulisi. Olin menossa tyttäreni kanssa kesäteatteriin, ja sieltä palaisimme vasta myöhään illalla.

Seuraavan päivän lähtökin siirtyisi jonnekin iltapäivälle, sillä olin jo ehtinyt sopia muita menemisiä aamupäiväksi. Alunperinhän minulla oli ollut sellainen tieto, että mies saa raha-asiansa järjestymään vasta joskus maanantaina iltapäivällä. Minulla ei ollut aikomustakaan istua täällä odottamassa häntä peukaloitani pyöritellen.

Saatan kuvitella, että nyt näki mies punaista. Sen verran itsehillintää hänellä kuitenkin oli, ettei hän ryhtynyt väittelemään kanssani. Ehkä hän tunsi minua jo hiukan, sillä väittelystä ja vaatimisesta olisi seurannut ainoastaan se, että olisin toivottanut miehelle hyvää matkaa ihan itsekseen vain. Minua ei komenneltaisi eikä minun aikataulujani ja menemisiäni muuttaisi kukaan muu kuin minä itse omasta halustani.

Olihan minullakin toki panoksia pelissä. Mistä minä tiesin, ettei mies suivaantuisi ja sanoisi, että tämä reissu meni nyt sivu suuni. Otin kuitenkin riskin, sillä enemmän olin kiinnostunut venetreffeistä kuin hotelliyöstä tai koko Itä-Suomen reissusta. Jotenkin minulla oli myös sellainen tuntemus, että hotellimies halusi lähteä reissuun nimenomaan minun kanssani. Joko olin ainoa tai sitten paras vaihtoehto. Kumpikaan ei kovin mairittelevaa tietysti ollut, mutta minähän voisin olla kuin en ymmärtäisi mistään mitään.

Kiristys ei kuulu tapoihini, ei tässäkään tapauksessa. Ilmoitin vain, että asiat olivat nyt näin. Mitään varmaan en tähän asti ollut luvannut, ja mies itse oli sotkenut suunnitellut aikataulut. Elleivät muuttuneet olosuhteet hänelle sopisi, niin se olisi sitten vain valivali ja voivoi. Minä lähtisin reissuun maanantaina iltapäivällä tai illansuussa riippuen siitä, miten muut asiani sujuisivat. Mies voisi ottaa tai jättää.