Kylläpäs meni viikonloppu mukavasti! Kelit suosi ja kaikki muuki, vaikkei kaikki suunnitelmat toteutunukaan. Lauantaina iltapäivällä mää lähin köröttelemään Tiltulla sinne paikkaan, jossa oli niitä krilliherkkuja tievossa. Hyvin kuluki vanha rouva ny, ku oli justiin ollu nuorten miesten räpelöitävänä, ja kuletti mut joutuin määränpäähäni.

Vähä ennenkö mää lähin, soitti tyttö, että niijen loppukesä on ny sitte järijestyksessä. Talon omistaja oli tullu käymään, ottanu autosa ja luvannu, että kanavarmarit saa asua talossa elokuun loppuun asti, niin ku alun perin oli sovittuki. Yksiön vuokran verran omistaja ny tahtos talosta vuokraa, mutta sehän on pieni summa, ku aatteloo, että sentään kokonainen talo pihoneen ja ulukorakennuksineen on käytössä ja pelto päälle. Eikä tartte yhen kuukauven takia taas majaa muuttaa kaikkine romuineen. Senki takia on hyvä, että saavat olla siinä, ku vieraita ulukomaita myöten on tulossa käymään.

On se nykynuorilla tuo elämä kansainvälistä. Tyttöki on ollu opiskelemassa jo kahessa paikassa ulukomailla ja syyskuussa menöö kolomanteen. Hyvä se vaan on, että opitaan tuntemaan eri kansallisuuksia. Siinä äkkiä huomaa, että ihimiset on joka paikassa samanlaisia, vaikka kieli tai tavat onki erilaiset ku omat.

Senki takia on mukava, että tytöllä on noita ulukomaalaisia kavereita, kummää on kans saanu niihin tutustua. Millon niille on pitäny tarijota yöpaikkaa tai ruokaa, millon taas oon ite päässy niijen vieraaks. Kaikki on ollu mukavia ja kohteliaita nuoria, eikä musta oo kertaakaan tuntunu, että kukaan nyrpistäis nokkaasa mulle tai vaikka mun tarjoomuksilleni. Päinvaston, kaikki on ollu aina ilosia ja tyytyväisiä ja kiitollisia, ku ovat saaneet vaikka nukkua mun olohuoneen lattialla.

Talonomistaja oli sitte pikkusen kertonu, minkä takia se niin ykskaks lähti sen ukon luota. Koko kesä oli ollu yhtä työn tekemistä kolomessa eri paikassa. Jos valitti, että selekä on kipeä, sai kuulla olevasa vaan laiska. Ukolla on rahaa ja omaisuutta, vaikka hevoset söis. Siitä huolimata kaikki hommat pitää tehä ite, vaikkei enää jaksaskaan. Mitään ulukopuolista apua ei voi ottaa, ku sehän maksas!

Sen takia se tarttoo siihen työjuhan, että se teköö ilimaseks töitä sille. Ei sille äijälle akat oo ikinä merkinny muuta ku halapaa, oikeestaan ilimasta työvoimaa, jota se voi sitte mennen tullen halaveerata ja solovata.Jokapäivästä oli ollu naisen puheijen mukaan se, että ukko haukku sitä tyhymäks ja osaamattomaks. Viimesenä pisarana ukko oli esitelly naisen joilleki tuttavilleen venäläisenä siivoojana.

Hoh-hoijaa, sanon minä! Mää mietin, miksei nainen ollu aikasemmin ukkoa jättäny, ku mitään virallisia sitoumuksia ei kerran ollu. Mutta tyttöhän sen sitte osas sanoa varmaan aivan oikeen. Tähän asti naisella oli ollu aina paikka, oma koti, johon lähteä, jos välit alako kiristyä. Nyt sitä ei ollu, ku nuoriväki asu siellä. Kaikki päivät haukkuvan, kärttysen ukon kans sitä passaten ja työssä raataen alako ottaa lujille, ja sitte kuppi viimen kaatu nurin.

Tyypillistä on seki, ettei ukolla kuuleman mukaan ollu ollenkaan käsitystä, mistä naisen lähtö johtu. Ei siinä itessään tietenkään ollu mitään vikaa. Nainen vaan äksyili. Joo, ja kyllä se vanha ukonkopula pärijää yksinki, oli se vielä uhonnu. Nuorempia naisia on tulossa ihan jonoks asti, ei muuta ku valakkaa ja ottaa!

Hoh-hoijaa, sanon uuvemman kerran! On se kumma, ku jotku ihimiset ei sitte opi millään yhtään mitään. Niillä on vara tehä samoja virheitä kerrasta toiseen ja sitte niillä on vielä joku jumalallinen oikeus loukata muita ihimisiä mennen tullen ja vielä palatessaki.

Se johtuu varmaan siitä, ku ei ne omasta mielestään tee niitä virheitä, joista me muut, tavalliset ihimiset yritetään ottaa opiks. Ne on niitä virheettömiä ja täyvellisiä, joien kans en ainakaan minä eläs  päivääkään! Nimimerkki "Kokemusta on"!

Ja syvämestäni toivon, etten ikinä tulis semmoseks, etten muka tarttis muita ihimisiä. Toisiamma vartenha me täällä ollaan. Niin mää oon tämän asian aatellu.