Iltamyöhällä pysäytti Pekka autonsa ison kerrostalon pihaan. Vielä hän tiiraili osoitetta ja numeroa talon seinästä, että se varmasti oli Sirkan mainitsema Mirrinpolku 19. C-rapussa oli Sirkka kertonut asustavansa omassa kaksiossaan. Ei siis aivan tyhjätasku ollut Sirkkakaan, kun oma asuntokin hänellä oli.

Pekka kaivoi kännykkänsä esille ja näpytteli näyttöön Sirkan numeron. Sirkka vastasikin heti. Hän kyseli, joko Pekka oli ovella, että hän voisi ylhäältä avata oven. Nopeasti kiirehti Pekka ovelle ja painoi ovisummeria. Siinä samassa Sirkka vastasi ja ovi aukeni. Jännittyneenä ja sydän pamppaillen Pekka pujahti porrashuoneeseen. Vielä raput ylös kolmanteen kerrokseen ja hän seisoi Sirkan oven takana.

Siinä Pekka veti muutaman kerran syvään henkeä. Vielä ehtisi kääntyä takaisin ja paeta paikalta, jos toimisi oikein nopeasti. Pekka oli kahden vaiheilla, mutta samassa ovi avautui, ja vaalea, kaunis, lähes Pekan mittainen nainen seisoi hymyillen Pekkaa vastaanottamassa.

Helpotuksen huokaus taisi päästä Pekan huulilta hänen nähdessään ilmestyksen, joka hänen silmissään vaikutti suorastaan enkeliltä. Suotta oli hän pelännyt Sirkkaa ja tämän ulkonäköä. Turhaa oli ollut myös kuvitella, että Liisa jostakin nurkasta hyökkäisi käsiraudat valmiina Pekkaa kahlitsemaan. Sirkassa ei ollut mitään pelättävää. Päinvastoin hän oli luonnossa kauniimpi kuin kuvat antoivat olettaa, ja Pekka tunsi olonsa heti kotoisaksi Sirkan seurassa.

Kun Pekka astui eteiseen ja ojensi kätensä Sirkkaa tervehtiäkseen, tarttui Sirkka siihen ensin, mutta saman tien kietoi hän jo kätensä Pekan kaulaan ja halasi lujasti. Suikkasipa vielä pienen suukonkin suoraan Pekan suulle. Pekka aivan hämmentyi. Sirkan käytös oli jotenkin niin luontevaa ja teeskentelemätöntä, ettei Pekka osannut edes torjua hänen halaustaan. Tässä taisikin olla nainen aivan toista maata kuin Liisa, huomasi Pekka äkkiä tuumivansa.

Tervehdyshalauksen jälkeen astui Sirkka peremmälle ja lausui Pekan tervetulleeksi matalaan majaansa. Pekka ojensi Sirkalle tuliaisina tuomansa kukat ja suklaarasian ja kaikki aiemmat pelkonsa unohtaneena asteli Sirkan olohuoneeseen. Tästä viikonlopusta taitaisikin tulla hiukan erilainen kuin Pekka alun perin oli kuvitellut. Pekka tunsi mukavan ja miellyttävän jännityksen kutittelevan vatsanpohjaansa. Sirkka oli hänen mielestään todella upea ilmestys…