Matkailu avartaa. Näinhän on totuttu sanomaan, kun uudessa paikassa käydessä on sattunut jotakin huvittavaa. Useimmiten sanonta kai kuitenkin liitetään matkoihin, joissa on käyty itselle kokonaan vieraassa, ennen tuntemattomassa kulttuurissa. Kun ensimmäisestä kulttuurishokista on selvitty, voi avoimin mielin ja silmin ihmetellä, ihastella, vihastella, oudoksua, kammoksua jne. kaikkea sitä erilaista, jota ihmiselämä eri puolilla maailmaa sisällään pitää. Muutaman päivän kuluttua alkavat useimmat jo itsekin toimia maassa maan tavalla: toivottavasti.

Satunnainen matkailija vietti viikon eräässä eurooppalaisessa rantalomakohteessa. Tuskin hän sinne olisi muussa tapauksessa lähtenyt, sillä sen tyyppiset lomat eivät häntä kiehtoneet. Mutta kun sukulaistyttö sattui toimimaan ko. paikassa matkaoppaana, kynnys lähteä oli pieni. Tulisihan siinä samalla kertaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ei muuta kuin matkaan, vaikka Suomen kesäkin tarjosi parhaintaan. Lisähoukuttimena toimivat kengät, joita kyseisestä paikasta sai kuulemma pilkkahintaan. Satunnainen matkailija sattui olemaan varsinainen kenkäfriikki, joka ei voinut vastustaa kauniita jalkineita, varsinkaan, jos niitä sai ostaa edullisesti.

Helteisenä kesäiltana lentokone laskeutui pienelle kentälle. Ensimmäiset ulkomaanmatkat palautuivat satunnaisen matkailijan mieleen, kun lämmin henkäys otti matkustavaiset vastaan koneesta laskeuduttaessa. Oppaat olivat vastassa, ja busseilla köryyteltiin määränpäähän. Eivät olleet etelänmatkat 30 vuodessa näiltä osin juurikaan muuttuneet. Tuntui mukavalta, kun vihdoin pääsi oikaisemaan vartensa pehmeälle vuoteelle, ja uni tuli soutamatta.

Satunnainen matkailija asui hieman kauempana rannasta, sen kauppakaduista ja huvipaikoista. Muutaman kerran siellä käytyään sai hän niistä tarpeekseen. Ranta oli täynnään aurinkovarjoja, joita auringonpalvojat sitten saivat melko suolaiseen hintaan vuokrata. Kun rannasta noustiin hieman ylemmäs, alkoivat kauppakadut, jotka oli reunustettu pienillä myyntikojuilla, ravintoloilla ja erilaisten palvelujen tarjoajien kopeilla. Myyjiä riitti, tavaraa riitti ja ostajia riitti. Kauppiaat ja ravintoloitsijat yrittivät houkutella asiakkaita tarjoamalla alennuslippuja ja huutelemalla suomenkielisiä lauseita turistien perään. Moiset yritykset taisivat useimmissa tapauksissa toimia pikemminkin karkottimina kuin houkuttimina. No, tämä kaikki kuuluu asiaan rantalomakohteessa. Näinhän siellä toimitaan.

Mutta satunnainen matkailija alkoi taas tuumia asiaa hiukan toiselta kantilta. Kohteen suomalaisilta oppailta hän kuuli, että maassa, jossa hän lomaansa vietti, on työtätekevän ihmisen keskipalkka noin 300 €/kk ja eläkeläiselle maksetaan eläkettä alimmillaan noin 80 €/kk ja ylimmillään noin 350 €/kk. Vuokrat ovat korkeat: jopa kuukausipalkan suuruiset.

Onnekseen useimmat ihmiset tässä maassa asuvat omistusasunnoissa, joten edes asumiskustannuksissa voidaan säästää. Katujen varsilla saattoi nähdä mummoja henkilövaakojen kanssa. Pientä korvausta vastaan he punnitsivat ohikulkijan ja samalla saivat hiukan lisäansiota niukkaan toimeentuloonsa. Pienissä pihoissa ja puutarhoissa jokainen neliömetri oli otettu hyötykäyttöön: hedelmäpuitten alukset olivat mullalla ja niissä kasvatettiin vihanneksia, juureksia, yrttejä ja mausteita. Oiva lisä sekin talven varalle.

Matkailijalle maa on varsinainen halpamaa. Kun hyvännäköisen kenkäparin saa 2,50 eurolla, ei voi kuin todeta, että halpaa on! Jos ruokaili kauempana turistikeskuksesta, sai muutamalla eurolla jo mahansa täyteen. Meille hyvätuloisille tämä on todella halpaa, mutta entä paikallisille? Tuskinpa he pystyvät ostamaan repullista kenkiä tai syömään päivittäin ravintolassa, vaikka se meidän mittapuullamme mitattuna olisi miten halpaa!

Toinen seikka, johon satunnainen matkailija takertui, olivat ne kymmenet, jopa sadat hotellit ja muut majoitustilat, joita turismia varten on rakennettu ja edelleen rakennetaan. Yksistään toisessa, läheisessä rantalomakohteessa on puoli miljoonaa vuodepaikkaa muutaman kuukauden lomasesonkia varten. Talvella kyseiset ”kaupungit” ovat tyhjiä ja autioita: avoinna on ehkä pari hotellia, muuten kaikki on kuollutta.

Mitä tuhlausta! Maailmassa on kodittomia ihmisiä miljoonittain, ja turisteja varten on varaa rakentaa hienostohotelleja, jotka suurimman osan vuotta ovat tyhjillään. Silloinkin ne kuluttavat, sillä eihän niitä tyhjinäkään voi kylmillään pitää! Puhumattakaan siitä, että ”hotellikaupungit” ovat kaikkea muuta kuin kauniita. Tietysti ne on rakennettu parhaille rantapaikoille, jotka näin on pilattu.

Kyseisessä maassa oli tehty kysely siitä, vieläkö asukkaitten mielestä turismia pitäisi kasvattaa. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että nyt olisi jo aika lopettaa järjetön rakentaminen ja säästää loput rannat kaikkien yhteiseen ja yhtäläiseen käyttöön. Saa nähdä, onko kyselyn tuloksella minkäänlaista vaikutusta päättäjien toimiin.

Totta kai turismi tuo maahan paljon rahaa ja on monen paikallisen asukkaan elinkeino. Mutta kohtuus kaikessa! Tuskinpa tämä ongelma on ongelma ainoastaan tässä maassa. Kaikki turismista elävät maat painivat samojen ongelmien kanssa. Ja ketään syyllistämättä: eikö satunnainen matkailija omilla toimillaankin ole edistämässä ongelmien syntymistä?

Jos asiaa oikein pohtimaan ryhtyy, on tämä satunnaisen matkailijan ”raportti” ainoastaan pintaraapaisu. Asia johtaa toiseen ja kasvaa kuin lumipallo. Satunnaisen matkailijan tämä kokemus herätti huomaamaan, ettei ainakaan ihan hetkeen lähde lomailemaan rantalomakohteeseen, jossa kaikki historiaa ja ihmisten arkista elämää myöten on valjastettu pelkän rahan perässä juoksemiseen.

Matkailu avartaa...