Vielä ennen vapunaattoa ja sovittua tapaamista Punahilkka ja susi soittelivat toisilleen ja tekivät tarkempia suunnitelmia vapunvietosta. Punahilkka lupasi käyttää jauhopeukaloaan ja kyseli myös, millä tavoin hän muuten voisi osallistua yhteisiin ruokakustannuksiin, sillä Punahilkka oli vankka tasa-arvon kannattaja myös tässä asiassa.

Siitäkin vitsailtiin, että koska Punahilkka oli profiilissaan ilmoittanut, etteivät yhden yön suhteet häntä kiinnostaneet, niin vapunaika oli kaikin puolin sopiva tapaamisajankohta. Siinähän oli mahdollisuus peräti kolmen yön suhteeseen, jos niin puolin ja toisin haluttiin ja tunnettiin.

Vitsailuista huolimatta Punahilkka kyllä selvitti aikataulut ja kulkuyhteydet siltä varalta, että sudenpesästä olisi poistuttava jo yhden yön jälkeen. Yhdessä Susi ja Punahilkka myös sopivat, että vaikkeivät heidän sielunsa ehkä kohtaisikaan, yksi yö pystyttäisiin joka tapauksessa viettämään saman katon alla. Sudenpesässä riitti tilaa, se oli kyllä käynyt jo Punahilkallekin varsin selväksi.

Vappuaatto koitti. Punahilkka pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja nousi taas kerran junaan. Tällä kertaa matka ei ollut pitkä. Susi oli luvannut tulla asemalta Punahilkan hakemaan, ja siitä sitten jatkettaisiin matkaa yhdessä eteenpäin Suden autolla.

Susi oli kuulemma ensi kertaa sokkotreffeillä, koska hän oli vielä varsin noviisi koko deittitouhussa. Punahilkalla sen sijaan oli kokemusta vaikka muille jakaa. Taas sai Susi pisteitä Punahilkalta rohkeudestaan, kun uskaltautui kuvaa näkemättä Punahilkan tapaamaan. Eipä silti, että Punahilkka mikään noita-akka olisi ulkonäöltään ollut. Varsin tavallisen näköinen naisihminen hän oli, mutta joillekin susille tuntui ulkonäkö merkitsevän niin paljon, että edes ensimmäiseen tapaamiseen ei uskaltauduttu ilman kuvan näkemistä.