Kengät tuliki sitte tosi hyvään järijestykseen ja komeroon tilaa aivan kummasti. Yhen kenkätelineen mää otin kaapista ulos ja pistin sen eteisessä olevan pöyvän alle. Siinä on hyvä säilytellä niitä kenkiä, jotka kullonki aina on eniten käytössä, eikä ne sillon oo lattialla pyörimässä. Näin alakutalavesta tellingissä näyttää ny olevan joka sään lyhytvartiset saappaat, korkeakantaset punaset nilikkurit, tytöltä perityt matalat mustat nilikkurit, jotka on kyllä jo pohojasta vähä rikki, mutta joita voi käyttää vielä kuivalla kelillä, kiilakantaset mokkanilikkurit, ja näkyypä siinä jököttävän vielä Kuomatki sekä vaelluskengät.

Vaelluskengät mää hankin vasta alakusyksystä yhtä reissua varten. Reissun jäläkeen mää jo luulin, että mun on heitettävä niillä vesilintua, niin kipeiks mun jalat äkkiseltään tuli. Mutta ny kummää oon käyttäny niitä maltillisemmin lenkillä, oon huomannu, että ne onki tosi hyvät ja tukevat kengät. Ei ne mihinkään hävitykseen jouva.

Parit ronttoset mää laiton sitte roskiin, ne ku oli jo tulleet tiesä päähä, mutta en vaan aikasemmin ollu saanu niitä hävitettyä. Mulla on muuten tosi vanhojaki kenkiä. Yhet punaset korkkarit taitaa olla jo kolomekymmentä vuotta iältään. Toiset aniliinit mokkanilikkurit on kakskymmentäviis vuotta vanhat. Kummatki on aivan käypäsiä kenkiä: olleet aikonaan kalliita ja hyviä.

Tuli mulle semmonenki aatos mieleen, että alakerran kanakopissa on varmasti vielä muutama kenkäpari jemmassa. Luulen, että sieltä heleposti löytys talavikenkiä ja kukaties jotain muitaki. Mutta saavat ny toistaseks olla siellä. Kyllä näissä liki kuuvessakymmenessä kenkäparissa riittää mulle vaihtovaraa vähäks aikaa.

Ku mää sain kengät järijestykseen, alon sitte viimenki imuroija. On se kumma, miten pienellä vaivalla loppujen lopuks saa viihtysän olon huusholliin. Kun irtotavarat pistää paikolleen ja imasoo pölyt pois, riittää se pitkäks aikaa. Jos vielä viihtis pyyhkiä pölyt, niin se vasta olis jotaki. En ny kumminkaan tällä kertaa viihtiny.

Kummää olin saanu imurin kaappiin, innostun kahtelemaan, mitä muuta kohennettavaa mulla olis. Rikkinäisiä lamppuja löyty vähä sieltä sun täältä. Niitä mää en kumminkaan saanu vaihettua, ku ei ollu sopivia lamppuja tai sitte en saanu vanhoja irrotettua paikoltaan. Katon kumminki, minkälaisia valonlähteitä mun pitää hankkia, ku kauppaan taas meen.

Sitte oli vuorossa kukkien kastelu. Se on musta jotenkin niin vietävän vastenmielistä hommaa, en tiijä mistä se oikeen johtuu. Ny mulla oli kyllä jo vesiki otettuna valamiiks ämpäriin hapettumaan, ei muuta kun kastelemaan vaan. Kukat oli taas kuivia ku erämään elävät. Joittenki lehet nuokku melekeen kuolleen näkösinä. Mutta mää täräytin vaan vettä juurelle, ja siitähän ne sitte jonku ajan päästä virkos. Tietysti mulle tälläki kertaa kävi niin, että laiton vettä liikaa, ja se sitte valahti kuivan mullan läpi sekunnissa lautaselle, kukkalauvalle ja siitä lattialle. Mulla on laminaattilattia, ja sille ei passaa päästää kovin palijo vettä lillumaan, muuten se on entinen.

Mulla oli illalla vielä tievossa konserttiin meno, niin että mää alon sitte hilijalleen valamistautua siihen. Ei siinä ny sen kummempaa valamistautumista ollu ku suihkussa käynti ja vatteitten kahtominen. Ku ne oli tehty, jäi mulle vielä hyvää aikaa ruveta siinä hakijaa ootellessani järijestelemään korulaatikkoani, joka kans on päässy vähä epäjärijestykseen. Mulla on jo pitkään ollu selevä visio, miten mää sen järijestän. Aika hyvään malliin sain senki, mutta jotain pientä hienosäätöä siinä vielä on. Kyllä kohta pitäs korujen löytyä iliman suurempaa penkomista…