Matkalla mää poikkesin kauppaan. Mää olin pistäny viimeset kahavipöönit justiin suodattimeen ja olin nyt aivan iliman kahavia. Tämmönen kahavikissa, ku mää, ei kauaa pärijää iliman sitä huumetta. Tavallisesti mää olisin menny vaan tuttuun lähikaupaan sen kahavin perässä, mutta nymmää suuntasinki kulukuni aivan eri kauppaan. 

Olin mainoksen uhuri. Viikolla oli nimittäin tästä kysesestä kaupasta tullu värikäs mainoslehtinen. Kotona mää en ollu ees avannu sitä, mutta kanatalossa se tekstarin lähettäjä rupes sitä selailemaan. Ku meillä kummallaki olis yhen tietyn tavaran tarvis tässä syksyn korvalla, niin eikös vaan sieltä sivulta heti silimiin osunu se tavara ja vielä tosi halavalla hinnalla

Kyllähän se tiijetään, että hyvää ei tavallisesti halavalla saa, mutta tässä tapauksessa mää olin heti valamis ostamaan mainostetun tavaran tuosta putiikista. On nimittäin kokemusta, ku oon joskus jotain muutaki sieltä halapaan hintaan saanu ja ihan ovat olleet kermaanisia laatuvehkeitä. 

Nymmää sitte kurvasin ohimennessäni putiikin pihaan aikomuksenani ainaki kahtoa ja sovittaa sitä tarvihtemaani tavaraa. Se ei aivan ovensuussa ollu, vaan mun piti kulukea melekeen koko kaupan läpi sitä ehtiessäni. Siinä samalla tuli kulettua kahavihyllyn ohi, ja niin mää sipasin KK: n kainalooni, vaikken tavallisesti sitä merkkiä osta. Nyt päätin kumminki kokeilla, ku jossaki oon saanu ihan juomakeleposta sen merkkistä kahavia ryystää.

Löyty se mun hakemani tavaraki sitte jonku matkan päästä. Ois oikeastaan pitäny arvata, ettei siellä enää monta kappaletta ollu jälellä, ku niin halavalla hinnalla myytiin. Mulle sopivaa kokoa ei enää ollu. Mää kokeilin numeroa isompaa siinä toivossa, että numerointi ei aivan täsmäis, mutta kyllä mun oli myönnettävä, että iso mikä iso. 

Syvän kirvellen oli jätettävä ostamata. Ei se ny muuten ois niin kirpassu, mutta ku tiijän, että toisessa pulijussa jouvun pulittamaan samanverosesta tavarasta yli kolominkertasen hinnan, niin kyllä se vähä suututti. Liian isoa niin ku ei liian pientäkään kannata kumminkaan ostaa, vaikka kuinka halavalla sais. Sen oon sentäs näille kymmenille päästyäni oppinu.

Ku en ollu aikoihin tässä putiikissa käyny, päätin sitte silimäillä vähä ympärilleni, että löytyskö mitään muuta rompetta, johon valuuttaasa sijottaa. Tuli nimittäin mieleen yks viisaus, jonka joskus oon kuullu: "Mitä yhteistä on rahalla ja sonnalla? Molemmista on hyötyä vaan levitettynä."

Ei mun kauaa tarvinnu hyllyjen välissä kierrelläkään, ku mukaan tarttu pariki mukamas ihan välttämätöntä tavaraa. Sitte muhun iski makeanhimo. Vielä sieppasin mukaani pussillisen ranskalaisia pastillia ja sitte kassalle. Loppumatka sujuki sitte rattosasti pastillia rouskutellessa. Melekeen koko pussillinen uppos mun kitaani siinä matkan aikana. Meinas jo ihan ruveta häjyä tekemään.

Kummää tulin määräpaikkaani, oli sielläki talo tyhyjänä. Olimmää sen kyllä tiennyki etukäteen. Tekstarinlaittaja oli puoskarilla. Punkki oli yllättäen päässy iskemään leukasa kiinni tekstaajan reisvermaan. Puremakohta punotti ja laajentu kaiken aikaa, ja mää patistelin uhurin puoskarin juttusille. Nyt se oli siellä jo toista kertaa saman päivän aikana. Puolen päivän aikaan oli ollu ensimmäistä kertaa, ja sitte oli käsketty tulla illansuussa uuvestaan. 

Siellä se ny oli, ja kesti hyvän tovin, enne ku se sieltä palas. Mää kerkesin taas torkahtaa sohovalle, ku en oikeen mihinkään hommaan osannu enkä varsinkaan viihtiny ruveta. Pienet nokkaunet virkisti mukavasti, ja mää olin taas pirteä, ku punkinpurema tuli kotiin.

Mää tietysti heti tenttaamaan, mitä oli tehty ja oliko annettu lääkettä. Mitään ei oikeastaan ollu tehty, muuta ku katottu. Puoskari oli arvellu, että saattaa siinä porrelioosi olla, ja määränny antipioottikuurin. Yhtään nappia ei ollu kumminkaan antanu mukaan, että kuurin ois voinu alottaa saman tien. Oli nimittäin launtakiehtoo, ja kaikki päivystävätki apoteekit jo kiinni siihen aikaan.

Mää taas siunailemaan mokomaa huolimattomuutta. Nyt kuurin alotus siirtys seuraavalle päivälle. Päiväystävä apoteekki aukeais vasta kymmeneltä, niin että punkin myrkyt sais rauhassa jyllätä tekstailijassa vielä yli puoli vuorokautta. Mutta ei siinä mikään siunailu eikä muukaan tietenkään auttanu. Onneks puremakohta ei ollu kipeä eikä ollu kuumetta eikä muitakaan vaivoja.

Mutta on olemassa varma konsti, jolla maalliset murheet saa äkkiä häivytettyä taivaan tuuliin: ruoka! Sitä meki ruvettiin laittamaan. Kalaa rilliin, pavut kattilaan ja salaatti kuppiin! Lisukkeeks vielä juustoa ja jotaki muuta, mitä kaapista löyty, ja lauantakiehtoon ehtoollinen oli täyvellinen. Kyllä uni maitto sen jäläkeen makosasti!