Perijantaina mää sitte pääsin ku pääsinki jo polokasemaan pyörällä töihin. Veen tulo näytti ainaki sillä erää loppuneen. En oo keneltäkään kuullu, palijoko vettä kaiken kaikkiaan on tullu, mutta jos sanosin, että täälläpäin varmasti lähemmäs sata milliä, niin meleko varmasti ei ois kaukana totuuvesta. Mutta perijantai oli heti aamusta asti poutanen ja aurinkoinen. Monen sateisen päivän jäläkeen se tuntu taas tosi mukavalta.

Töissä ei mitään kummia tapahtunu. Voisko sanoa, että kaikki meni ku rasvattu salama. Ennen ku kunnolla huomasinkaan, niin oli kello jo sitä palijo, että sai lähteä polokasemaan kotia päin. Ku astun uluko-ovesta pihalle, niin oikeen semmonen kuuma aalto otti mut heti syleilyysä. Ilima oli aamusta lämmenny melekeen helteeks. Mutta ku epävakasta oli lupailtu, niin eihän se sitte malttanu olla satamata koko päivää. Iltapuoleen pilivisty ja ropsahutti taas jokusen kuuron. On niitä kuuroja viime päivinä tullu, sen vaan sanon. Liekö enää yhtään kuulevaa koko Suomen maassa?

Mää olin jo viikolla suunnitellu, että ku viikonloppu koittaa, niin lajittelen ja järijestelen ne kirpparilta takasi tuomani romppeet. Osan mää olin jo vienyki varastoon, mutta vielä oli nyssäköitä pitkin lattiaa. Siihen hommaan mää sitte rupesin, ku ensin olin vähä rentoutunu töijen jäläkeen. Ei se ees mikään iso homma ollu, mutta semmonen kumminki, että vaati oikeen ryhtymistä.

Vaikka mulla kyllä kaikki hommat vaatii nykysin sitä ryhtymistä. En oo enää semmonen ku ennen, että työt tuli tehtyä tuosta vaan melekeen ku toisella käillä. Kumma kyllä, tuloo ne nykyäänki tehtyä, mutta ne vaatii vaan pikkusen pitemmän ajan. Enkä mää enää aivan jokahista maton hapsua oikase, joka toisen vaan.

Illalla olis ollu tarijolla kulttuuriaki, mutta emmää jaksanu mihinkään lähteä, ku ilimaki oli niin epävakanen. Mää surffailin vähä netissä, kirijottelinki pikkusen ja sain hävitettyä pari sähköpostia. Mää en kyllä käsitä, miten se oikeen tapahtu. Ne postit oli mulla auki, ku mää samalla kirijotin worldiin. Kävin aina välillä niitä kurkkimassa, ku tarkistelin niistä asioita. Sitte ne vaan ykskaks katos, vaikken mää mielestäni ollu painanu mitään poista-nappulaa.

Kaikkein ihimeellisintä tässä on se, ettei niitä sen erän perästä löytyny sen paremmin poistetut- ku roskapostikansioistakaan, vaikka mun mielestä sinne niijen ois ensin pitäny mennä, jos mää ne vahingossa poistin. Niitä ei oo kermakaikkiaan missään! Ne oli mulle aika tärkeitä posteja, niin että kyllä ne ois saanu pysyä tallessa. Mutta menny mikä menny, ei niille enää mitään maha!

Mulla oli meininki siivota viikonloppuna. Perijantaina mää olin mielestäni teheny jo tarpeeks, ku olin ne romut lajitellu ja varastoinu. Loput siivoukset sais jäähä lauantaille. Lauantaiaamuna mää heräsin jo hyvissä ajon ja kömmin ylös. Ensimmäiseks tempasin lakanat sängystä ja tungin ne pesumasiinaan. Sitte alon hilijakseen touhuta muuta. Aattelin ettei tässä mikään kiire oo, ku tyttö oli sanonu tulevasa vasta kolomen maissa. Se nimittäin oli aikeissa lainata taas mun autoa.

Sitte tuli tekstari. Joo, me tullaanki jo puolilta päivin, työvuoro on muuttunu. Mää soittamaan, että jos kerran sillon tuutta, niin mää laittelen ruuan ja syyvään taas yhessä. Ensin ne vähä vastusteli, mutta suostu sitte.

Mää sain oikeen turpovaihteen päälle. Ensiks mää siirsin läppärin makuuhuoneeseen kirijotuspöyvälle, jossa sen oikea paikka on. Nyt kesällä se on ollu mulla olohuoneessa, ku siitä on kätevästi päässy siirtymään parvekkeelle, jos on ollu sopiva ilima. Nyt taitaa sopivat ilimat olla jo ohi tältä kesältä, niin että ei enää tartte parvekkeelle haikailla.

Sitte mää petasin sänkyyn puhtaat lakanat, pyyhin vähä enimpiä pölyjä, pesin lisää pyykkiä ja alon imuroija. Ku se oli tehty, rupesin laittamaan ruokaa. Mulla oli vielä kanatalon kasvitarhasta tuotuja aineksia ja niistä mää keittelin taas hyvät herkut. Lisäks tein munakkaan. Ku syömämiehet puolilta päivin tuli, oli kaikki valamista. Tänään syötiinki oikeen olohuoneen isomman pöyvän ääressä. Ei ne oikeen näläkäsiä olleet, ku oli niijen mielestä vielä niin aikanen. Mutta minä käskin pistellä ruokaa hetuloihin vaan, ku se kerran oli tehty.

Tyttö siitä sitte kohta lähti töihin. PY jäi V:n kans vielä mulle, ku se oli menossa myöhemmällä hakemaan taas uutta vierasta asemalta. Just eilen lähti ranskis omalle maalleen, ja nyt tuli irkku vuorostaan Suomen kesää ja maaseutua ihimettelemään. On siellä kanat ja V saaneet kuulla monenlaisia uusia kieliä kesän aikana, ku talonpitäjien vieraitten kans ovat seurustelleet.

PY:ää väsytti ja se otti pikkuset tupluurit ennen lähtöään. V näytti kans olevan kovin väsyny. Seki nukku melekeen koko ajan. Minä tiskasin sillä välin ja sitte alon käsitellä tarhurien tuomia ruokia säilytystä varten. Tällä kertaa mää sain perunoita, porkkanoita, kesäkurpitsaa, papuja ja mangoldia. Lisäks tuli pullo limonadia ja toinen mustaherukka-raparperimehua. On niissä taas syömistä. Emmää kaikkia jaksa ja ennätä yksin syyvä. Taijan viijä osan naapurille.

Nyt muuten sataa ja on kovasti synkkä keli. Syksy on tullu, ei sille mitään maha. Äskön muuten iso rastasparvi kävi ensimmäisen kerran verottamassa mun pihapihilajani marijoja. Oli hauska katella, miten ne pisteli niitä nokkaasa. Ei ne onneks vielä kaikkia raastanu suuhusa. Mää tykkäisin, että tilhilleki sais jäähä vähäsen.