Toinen lomapäiväni valkeni yhtä kauniina, lämpimänä, aurinkoisena ja täynnä linnunlaulua kuin ensimmäinenkin. Aika ennen lomaa oli hyvin kiireistä ja täynnä erilaisia tapahtumia ja määräaikaan loppuun saatettavia asioita. Yöuneni jäivät useana yönä lyhyiksi ja katkonaisiksi. Taisin kärsiä orastavasta stressistä, vaikkei se tuntunut tai näkynyt muuten kuin aikaisina heräilyinä ja iltapäiväväsymyksenä.

Loman alkaessa päätin korjata asian. Jo eilen iltapäivällä lounaan jälkeen otin pienet nokoset, ja illalla sänky veti minua puoleensa heti yhdeksän jälkeen. Ajattelin, että koska nyt ei ole edessä töihin lähtöä eikä kelloherätystä, nukun aamulla mahdollisimman pitkään, vaikka aikaiset kesäaamut ovatkin minusta loman parasta antia.

Mielessäni käväisi, mahtaako unta riittää kovin pitkälle aamuun, kun muutenkin olen aamuvirkkuja ihmisiä. Samassa tajusin, että se nyt on maailman typerin asian murehtia. Olen lomalla. Lepään, kun väsyttää, valvon, kun olen virkeä. Niin yksinkertaista se on!

Yöllä heräsin muutaman kerran, mutta vilkaisin vain kelloa ja käänsin tyytyväisenä kylkeä. Aaah, ei mitään määräaikoja! Tämä on vapautta, jos mikä! Niin kuitenkin kävi, että kömmin taas ylös sängystä jo ennen kuutta. Siihen mennessä olin saanut unta riittävästi, ja kieltämättä myös kaunis kesäaamu houkutteli nousemaan. Olisihan sääli hukata päivän parhaita tunteja unenharso silmillään.

Tätä kirjoitellessani lähenee kello puolta kahdeksaa. Olen nauttinut aamukahvit parvekkeella ja kohta lähden hakemaan kaupasta mäntysuopaa, jotta pääsen mattopyykille. Joskus aiemmin olisin lastannut auton täyteen mattoja ja sitten hinkannut niitä koko päivän väsymykseen asti kuumassa auringonpaisteessa.

Nyt menen pyörällä. Otan mukaan vain pari pientä mattoa, jotka hyvin saan kuljetettua pyörän tarakalla. Ne pestyäni palaan kotiin, keitän kahvit ja nautin lomastani. Jos jaksan ja minua vielä huvittaa, käyn matonpesupaikalla toisenkin kerran. Mutta mitään pakkoa en siitä ota. Matot tulevat kyllä tämän loman aikana pestyiksi, ja jos jäävät pesemättä, ei kenenkään maailma siihen kaadu.