Innostunut ja odottava tunnelma vallitsi uuden yhteisön jäsenten joukossa. Ohjeita kyseltiin ja niitä annettiin. Pienistä alkukankeuksista ei välitetty; synnytystuskathan täytyy aina kärsiä. Lisäksi oli hyvä, että nyt oli saatu foorumi, jossa taas voitiin tiedottaa yhteisistä asioista muun muassa kohta käsillä olevasta uudesta miitingistä, jonka tiedottaminen oli pahasti jäänyt kesken, kun blogisivusto ykskaks yllättäen lopetettiin.

Uusia jäseniäkin koetettiin houkutella mukaan: eihän nyt kenenkään kannattanut yksin jossain kummallisilla sivuilla riipustella ja olla tylsä. Tänne vaan mukaan pitämään hauskaa muitten iloisten ja onnellisten blogistien kanssa, jotka kyllä hauskanpitämisen taidon osasivat!

Kaikki olivat niin innokkaita saamaan vanhat lukijansa takaisin ja kukaties vielä uusiakin kiinnostuneita mukaan, että uusia osoitteita mainostettiin siellä ja täällä. Eihän siitä nyt mitään haittaakaan olisi, jos osoitteet vähän laajemmallekin leviäisivät. Blogistien joukossa vallitsi ennen näkemätön ja kokematon auttamisen halu ja hyvä tahto. Kaikesta saattoi aistia ajatuksen, että eihän se minulta ole pois, jos tuota toistakin luetaan. Miksi siis en voisi omassa blogissani mainostaa vähän muitakin.

Ja olihan kaikilla kirjoittajilla ainakin yksi aihe, josta oltiin ehdottomasti samaa mieltä. Deittisivusto oli tehnyt törkeistä tempuista törkeimmän poistaessaan blogit ilman ennakkovaroitusta. Kukaan ei halunnut enää katsoakaan sinne päin, vaan täällä omassa mukavassa joukossa oli nyt hyvä ja turvallinen olla. Jotkut jopa varsin näkyvästi, kuin uhitellen lopettivat jäsenkautensa, vaikka maksettua aikaa oli vielä jäljellä.

Taisipa joku jo ihmetellä sitäkin, miten koskaan oli voinut mokomalle hömppäsivustolle edes liittyä. Ja jos jäsenyytensä uusinut oli, niin senkin oli tehnyt ainoastaan ja vain blogien takia. Jos sen rinnalla jotain muuta tuli, niin se oli kaikki ylimääräistä ja siedettiin, kun ei muutakaan voitu. Vähitellen alettiin olla jopa tyytyväisiä siihen, että blogit oli poistettu. Nythän siitäkin koukutuksesta oli päästy eroon. Kukaan ei vielä nähnyt niin pitkälle, ja mitenpä olisi voinutkaan nähdä, että uusi koukku killui jo avonaisen suun edessä ja kohta se nielaistaisiin kukaties vielä syvemmälle kuin entinen…