Joulusta siis selvittiin koko lailla hengissä ainakin jos vähäisiä blogimerkintöjä oli uskominen. Mutta kesäterässä tuntuivat virtuaalikynät edelleenkin olevan. Eikä niitä kovin montaa edes suihkinut tekstiä bittiavaruuteen syösten. Yksien ja samojen varassa näytti olevan yhteisön blogimerkintöjen päivitys.

Onneksi joulua aina seuraa uusi vuosi. Se oli pelastus monellekin kirjoittajalle. Kun heti joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä alkoi toivotella hyvää vanhan vuoden loppua ja erinomaista tai jopa entistäkin parempaa tulevaa vuotta, niin siinä oltiinkin jo lähes loppiaisessa, ennen kuin seuraavan kerran tarvitsi miettiä uusia aihevalintoja.

Ja aina saattoi ladata sivulle mukavan kuvan milloin ilotulituksesta, milloin shampanjapullosta tai    -laseista. Jos vielä kehtasi jouluun liittyvän kynttiläkuvan näkyville tuoda, niin oli oheen ainakin liitettävä jokin uuteen vuoteen liittyvä aforismi tai runonpätkä, että ajankohtaisessa aiheessa olisi sopivasti pysynyt.

No, nyt elettiin reikäleipien ja härkäviikkojen aikaa, joten eipä silloin paljoa joutanutkaan turhanpäiväisiä jorinoita kynästään laskettelemaan. Siinä riitti puuhaa, kun jatkuvasti uutta lunta pihastaan kolasi, että edes jonkinmoiset kulku-urat saisi auki pysymään. Väliaikoina saattoi sitten pistäytyä vaikkapa puodissa epäsopivia joululahjoja vaihtamassa.

Eikä unohtaa sopinut toki sitäkään, että ykskaks yllättäen useimmat huomasivat vyötärölleen kertyneet ylimääräiset kilot. Nyt jos koskaan oli erinomainen aika ryhtyä niitä poistamaan. Ja mitenpä sekään olisi muuten paremmin sujunut kuin yhteisellä, innostuneella päätöksellä ja me-hengellä!

Mutta kovin oli tavanomaista ja ennalta arvattavaa uutisointi nyt pikkuyhteisössä. Kärpästä alkoi jo aivan nukuttaa, kun se katossa silmiään pyöritteli, eikä mitään uutta ja mielenkiintoista sen näkökenttään osunut. Oliko pikkuyhteisö nukahtanut satavuotiseen Ruususen uneen…?