Kalpea talviaurinko luo ensimmäisiä kelmeitä säteitään ankeaan huoneeseen, kun Maria havahtuu unestaan. Hän yrittää kietoa ohutta viittaa tiukemmin ympärilleen jatkaakseen vielä uniaan. Mutta uni ei enää tule kunnolla Marian silmään. Hän vaipuu jonkinlaiseen horteeseen. Yhtäkkiä kolea, hämärä huone on täynnä kirkasta, loistavaa valoa. Maria nousee istumaan, varjostaa kädellään unisia silmiään ja vilkaisee toisella puolella huonetta omalla makuualustallaan nukkuvaa Joosefia, joka suu rakosellaan kuorsaa vielä autuaan unta tietämättä mitään ympärillään tapahtuvasta.

Mariaa pelottaa. Hänen tekisi mielensä herättää Joosef, sillä vaikka tämä on jörö, vanha mies, on hän kuitenkin Marian tuleva aviomies, joka omalla jäyhällä tavallaan osoittaa Marialle rakkauttaan ja pitää hänestä ja vielä syntymättömästä lapsesta hyvää huolta.

Mutta ennen kuin Maria ehtii liikahtaakaan, kuuluu valon keskeltä hiljainen, lempeä ääni:

- Maria, tyttäreni, älä pelkää! Olet saanut suuren tehtävän. Lapsi, poika, jota kannat kohdussasi, ei ole mikään tavallinen lapsi. Hän on kuningas, joka tuo syntyessään rauhan, ilon ja valon kaikille ihmisille. Kun poika syntyy, sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus. Annan lapsen kasvaa ja kehittyä tavallisen lapsen tavoin, sillä häntä odottaa tehtävä, jota varten hänen on osattava asettua toisen ihmisen asemaan. Suru ja murhe särkevät sinunkin sydämesi, mutta muista, että mitä ikinä tapahtuukin, Herra on kanssasi! Älä siis pelkää, vaan luota kaikessa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa.

Myös Joosef on tukenasi ja turvanasi. Hän on hyvä mies. Opit kyllä ajan mittaan rakastamaan häntä, ja nuoren sydämesi kaipaus Markusta, sydämesi valittua kohtaan laantuu vähitellen. Kun lapsi syntyy, on sinun ja Joosefin oltava todellisena tukena toisillenne, sillä teitä odottavat kovat ajat vieraassa maassa. Mutta yhdessä toisiinne luottaen ja toinen toistanne kunnioittaen te selviätte. Jää Herran rauhaan!

Valo kirkastuu kirkastumistaan ja Maria on tuntevinaan kuin sähköiskun sävähdyksen. Hän kaatuu tiedottomana makuualustalleen ja virkoaa vasta siihen, kun kuulee Joosefin huolestuneen äänen kyselevän, mikä Mariaa vaivaa. Hitaasti, puutuneita jäseniään oikoen Maria nousee taas istumaan. Huone on yhtä hämärä ja ankea kuin aina ennenkin. Poissa ovat valo ja kirkkaus, jotka äsken täyttivät koko huoneen ja hohtavan, lämpimän vaipan tavoin kietoivat Marian sisäänsä.

Maria nousee ylös ja rauhoittelee levotonta Joosefia. Kaikki on hyvin. Marialla ei ole mitään hätää. Lapsi kohdussa vain liikahteli tavallista levottomammin. Kohtahan lapsen syntymän aika onkin. Ei ihme, että Mariaa välillä vähän heikottaa. Jospa Joosef nyt sytyttäisi tulen ja laittaisi jotakin syötävää. Syötyään on Maria varmasti jo taas aivan kunnossa, jotta voi ryhtyä valmistelemaan matkaa Beetlehemiin, sillä sinnehän heidän tänään on lähdettävä.

Joosef on puhunut matkasta jo usean viikon ajan. Keisarilta on käynyt käsky, että kaikki suuren Rooman valtakunnan asukkaat tulee merkitä veroluetteloon. Veroluetteloon merkintä on samalla jonkinlainen väestönlaskenta, sillä täytyyhän keisarilla olla tieto siitä, kuinka monta päätä hänen valtakunnassaan on. Tuollaiset sanat ovat vaikeaselkoisia ja hienoja, ei Maria niitä oikein ymmärrä, tuskin Joosefkaan, mutta keisarin käsky on keisarin käsky, ja sitä on kaikkien toteltava.

Oikeastaan Mariasta on mukavaa päästä välillä pois kotoa, sillä elämä vanhan, hiljaisen Joosefin kihlattuna on välillä kovin puuduttavaa. On hauska tavata muita ihmisiä, sillä huolimatta siitä, että Maria on jo kihloissa ja kantaa viimeisillään lasta, on hän kuitenkin vasta 16-vuotias nuori nainen, joka kaipaa muittenkin kuin iäkkään Joosefin seuraa. Matka Beetlehemiin tuo toivottua vaihtelua raskaaseen arkeen.

Ja kuka tietää, vaikka Markuskin olisi samaan aikaan Beetlehemissä. Hento toive tavata Markus vielä kerran ja selittää hänelle kaikki, ei ole jättänyt Mariaa rauhaan, vaikka Markus varmasti tietääkin jo hänen kohtalonsa. Silti haluaisi Maria kertoa hänelle kaiken itse. Markus ei saa luulla, että Marian rakkaus häneen on sammunut, vaikka äskeinen ilmestys antoikin ymmärtää, että niin tulee tapahtumaan. Marian tie kulkee eroon Markuksesta, mutta vielä kerran haluaisi hän nähdä nuorukaisen tummat, palavat silmät ja tuntea tämän kuumat huulet huulillaan.

Huokaisten aloittaa Maria askareensa. Joosef häärii kömpelösti hänen ympärillään, sillä ei hän ole tottunut siihen, ettei Maria selviytyisi jostakin hänelle kuuluvasta tehtävästä. Lopulta Maria komentaa hänet ulos omiin töihinsä. Aasi on laitettava valmiiksi, tarpeelliset matkavarusteet tarkistettava ja muutenkin varmistettava, että kotona jää kaikki hyvään kuntoon. Matkalla viivytään useampia päiviä.