Tämän viikon Essessä oli hyvä kirijotus suomalaisista etunimistä. Mää ku oon ny koko kesän kirijotellu nimistä ja pistäny tänne plokiini näkyviin tietoa, jota niistä löytyy Wikiä tonkimalla, kiinnostun tietysti oitis asiasta. Teksti, jota ny lainailen ja siteeraan on Anu Heikkisen, ja ite kirijotus löytyy Espoon seurakuntayhtymän Esse –nimisestä viikkojulukasusta.

Ens vuonna saa taas muutama uus nimi nimipäiväsä alamanakkaan. Yks niistä on Sisu. Sisu viettää nimipäivääsä Kalevalan päivänä, 28. helemikuuta. Sisu on ollu onnekas, mutta esimerkiks semmoset nimet ku Neela, Mirka, Teo ja Oula ei alamanakkaan vielä pääse, vaikka lapsia noillaki nimillä huuellaan pihoilta syömään ympäri Suomen maata.

Oikeastaan Sisulla ei oo ollu pelekkää ”onnea”. On nimittäin olemassa vissit säännöt, joien mukaan uusia nimiä allakkaan otetaan. Ens vuonna siihen otetaan kakskymmentäkaks uutta tytön nimeä ja seittemäntoista uutta pojan nimeä, joista Sisu on yks. Nimi pääsöö alamanakkaan, jos se on annettu vähintään viijellesaalle lapselle ensimmäiseks etunimeks nimipäiväuuvistusta eeltävien viijen kymmenen vuojen aikana. Kaksosasten nimien kantajat saavat hylätä toiveen päästä joskus alamanakkaan. Niijen osilla on useimmilla jo päiväsä siellä.

Nimipäivät tarkistetaan viijen vuojen välein. Tämä tärkeä tarkistuspaikka sijaihtoo Tähtitorninmäillä alamanakkatoimistossa. Suomenkielisten nimien ylin valovoja on tällä hetkellä Minna Saarelma-Paukkala ja suomenruotsalaisista nimistä vastaa Leila Mattfolk. Ei nämäkään vielä voi itekseen päättää, pääsöökö joku nimi allakkaan. Nimiehotukset pitää vielä hyväksyttää yliopiston rehtorilla.

Nämä virkamiehet pyrkii vaalimaan suomalaisuutta. Alex ja Wilma ois kai muut riteerit täyttäneet, mutta ku allakassa on jo Aleksi ja Vilma, niin rannalle jäivät ruikuttamaan. Robin –nimellä ei ollu suomalaista vastinetta, ja se pääsi, mitä mää kyllä suuresti ihimettelen. Musta se ei oo kovinkaan suomalainen nimi, ja oishan siellä ollu vaikka Roope, joka hyvin vastaa tuota ulukommankielistä muotinimeä. Mutta mää en ookaan päättämässä nimiasioista, niin etten puutu asiaan tämän enempää.

Jotku nimet on aikain saatossa käyny harvinaisiks. Semmosia on vaikka Kaapro ja Valio. Mitä varte ne sitte saa keikkua kalenterin täytteenä vuojesta ja uuvistuksesta toiseen? Silleki asialle on olemassa vankka perustelu. Vanhoja ja harvemmin käytettyjä nimiä ei haluta pullauttaa kalenterista pois. Siellä on kuulemma tilaa uusille nimille, ja ainahan voi käyvä niin, että joku vanha nimi tuloo uuvestaan muotiin. Selitys se on tuoki, vaikka en kyllä oikeen usko, että ainakaan Valio olis semmonen nimi, jota kukaan järki-ihiminen haluais enää pienelle lapselleen antaa. Sen verran on se tuotemerkkinä kuohuttanu ihimisten mieliä viime vuosina.