Aika kului seuraavaan kesään asti. Silloin palasi tytär kesäksi Suomeen ja asettui asumaan jo Suomessa olevan ranskalaisen poikaystävänsä kanssa erääseen maalaistaloon lähelle minua. Talossa oli tilaa niin koiralle kuin kolmelle ruskealle kanallekin, jotka pihamaalle otettiin tepsuttelemaan. Suomen vuotensa aikana oli poikaystäväkin oppinut pitämään koirista, ja niin tyttären vanha koira sai itseoikeutetusti kesäpaikan nuorenparin luona.

Tytär halusi viettää aikaa vanhan koiransa kanssa, kun se nyt kerran oli vielä mahdollista. Talo pihapiireineen sattui vielä kaiken lisäksi olemaan koiralle ennestään tuttu. Olihan se entisen mieheni silloisen naisystävän talo, jossa koira oli oleskellut monet kerrat viime vuosien aikana. Nyt se sai seuraa vielä kolmesta ruskeita munia munivasta kanasta, joita se paimensi pitkin pihaa antaen niille välillä myös vähän juoksuharjoitusta.

Kun koirakaan ei enää ollut syynä mennä miesystävän taloutta pitämään, harvenivat käyntini entisestään. Kesän aikana kävin siellä vain muutaman kerran. Alkukesästä toteutin yli kahdenkymmenen vuoden takaisen haaveeni matkustaa Islantiin. Kokemus oli ikimuistoinen. Tulin geysirin kastamaksi, ja se tapahtuma on ikuistettu myös valokuvaksi. Jäätiköllä käynti ja kuumissa, rikkipitoisissa lähteissä lilluminen olivat asioita, joista siihen asti olin vain haaveillut, mutta jotka nyt toteutuivat. Lunnit ja valaat jäivät vielä näkemättä, mutta ehkä palaan Islantiin vielä joskus, kukapa sen tietää.

Sopivasti juhannukseksi palasin kotiin, ja juhannusaaton vietimme yhdessä nuorenparin luona. Mies oli pyynnöstäni tuonut sähkösavustimen mukanaan, ja sillä hän sitten savusti meille kalaa. Tuttuun tapaan paistettiin myös lettuja, ja mölkkypeli oli ahkerassa käytössä. Kesäillan ratoksi kaivoi tyttären poikaystävä saksofoninsa esille ja soitteli meille hilpeitä säveliä.

Koska kelit olivat hyvät, yövyimme teltassa talon pihalla. Aamuyöstä heräsin siihen, että pellolla pesivät joutsenet lensivät järvelle varmaankin syömään. Komeasti ne toitottivat mennessään ja takaisin tullessaan. Myös naakat huutelivat kimeästi aamuvarhaisella, ja luonto oli kaikin puolin lähellä.

Kokolla emme käyneet. En tiedä, oliko sellaisia lähitienoilla. Minä olen kotoisin pääsiäiskokkojen seuduilta, enkä osaa juhannuskokkoa edes kaivata. Kokko vain ei minusta kuulu juhannukseen ja valkeisiin kesäöihin. Juhannustaikojakaan ei tarvinnut tehdä, vaikka kukkia kyllä olisi ollu vaikka miten montaa eri sorttia tarjolla.

Jo juhannuspäivänä puolilta päivin lähti mies sitten jatlkamaan omaa juhannuksen viettoaan kotitanhuvilleen. Minä jäin nuorenparin luokse. Minusta oli ihanaa seurata pihalla tepastelevia eläimiä ja hakea aamulla kanalasta tuoreita munia ruokapöytään. Tunsin oikein eläväni taas pitkästä aikaa. Oli kesä ja loma ja Suomen suloinen suvi parhaimmillaan. Myös kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiseni olivat lähelläni. Mitä muuta kaipasin? Sillä hetkellä tuntui, etten yhtään mitään.