Ihmeellinen on tämä virtuaalimaailma, niin perin ihmeellinen. Ei tarvitse kuin silmänsä yhdeksi yön tietämäksi kiinni napsauttaa, kun jo ne taas aukaistessaan saa huomata, että joittenkin postausten sisältö on sitten edellisen aukiklikkauksen oleellisesti muuttunut ilman, että siitä mitään missään erikseen mainitaan. Jotkut asiat postauksesta vain ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen ja uusia, siinä ennen olemattomia asioita on tullut tilalle.

Näin on viime yön aikana tapahtunut puheena olevassa postauksessa. Kärpäsen kirjoitettua havaintonsa siitä, ettei KHÄ missään vaiheessa oikaissut virhettä, joka oli jäänyt voimaan arvailun voittajasta, on tuo ”oikaisu” nyt tehty alkuperäiseen postaukseen ja oikein huutamalla. Voittajia onkin yllättäen myös kolme. Ja tämä kaikki neljän kuukauden kuluttua asiasta! Silläpä lailla!

Hyvää asiassa on tietenkin se, että ensimmäinen arvailija nyt saa oikeasta vastauksestaan hänelle kuuluvan ”kunnian”. Varsin kyseenalaista taas Kärpäsen mielestä on se, että ”oikaisu”, jota ei missään vaiheessa edes oikaisuksi ilmoiteta, on tehty muuttamalla alkuperäistä postausta. Miten joillekin voi olla lähes mahdotonta myöntää virhettään, joka ei tässä tapauksessa edes mikään iso ollut, ja saattoi johtua pelkästä inhimillisestä erehdyksestä? Johtuuko se kenties siitä, ettei itse virhettään huomannut, vaan se tuli ilmi muuta kautta? Eikö postaajan itsetunto kestänyt sitä, että oli erehtynyt? Käsittämätöntä joka tapauksessa Kärpäsen käsityskyvyn mukaan, joka toki on perin rajallinen, se aina muistettakoon.

Postausten muuttaminen ja korjailu ei tietenkään ole kiellettyä. Jokainen voi joskus haluta muuttaa tai poistaa joitakin kohtia kirjoituksistaan. Mutta jos muutokset saattavat koko kirjoituksen sisällön tai sen kirjoittajan (ja tässä tapauksessa myös Kärpäsen, josta postauksen sisältämien uusien tietojen mukaan nyt tulee perättömyyksien levittäjä, vaikkei se eilen vielä sitä ollutkaan) aivan toiseen valoon, olisi kai kohteliasta kertoa, että uuden, tarkistetun ja tarkennetun tiedon mukaan asiat ovatkin nyt näin eikä niin kuin aiemmin on kerrottu.

Postaajalta, joka usein vielä antaa ymmärtää olevansa kirjoituksiensa ja niiden sisältämien tietojen suhteen tarkka ja huolellinen, on tämä kummallista käytöstä. Eikä tämänkertainen tapaus ole edes ensimmäinen kerta. Samanlaista postauksen ”korjailua” on tapahtunut ennenkin. Useimmilta se luultavasti on jäänyt huomaamatta, mutta Kärpänenhän näkee verkkosilmillään samanaikaisesti laajalle alalle ja sattuupa sillä olemaan myös jonkin verran muuta tietämystä. Noita ominaisuuksia kun sopivasti käyttelee, osaa yhdistellä asioita kummasti.

Mutta palataan nyt postaukseen tulleisiin kommentteihin. Jotkut jatkoivat vielä arvailua siitä, kuka kuvan esittämä herra oli. Kannatusta saivat niin kuuluisa suomalainen iskelmälaulaja kuin itäisen naapurimaamme vallankumousjohtajakin. Myös avaruudenvalloittajaa ehdotettiin, ja kuinka ollakaan oli ehdottaja tietenkin nähnyt ehdotuksensa ihan elävässä elämässä! Uskoisiko tuota vai eikö uskoisi, sen päättäköön jokainen itse tykönään, sillä aika pienestä asiasta loppujen lopuksi koko maailmankaikkeuden kannalta on kysymys. Mutta kun kyseessä oli kaiken nähnyt, kokenut, tuntenut, tiennyt UPK, ei Kärpänen pysty välttämään kiusausta sohaista tätäkin muurahaispesää. Sellainen se on, Kärpänen!

Vielä kommentoitiin sitä, kuka ensinnä oli arvannut oikein. Kolmantena arvannut onnitteli itse itseään, kun ei sitä kukaan muu älynnyt tehdä. Ensimmäisenä oikein arvannut antoi kunnian kiltisti hänelle, eikä ryhtynyt väittelemään palkintosijoista. Sen sijaan hän nimesi muutamia artisteja kertoen heidän oikeat nimensä ja ehkä paremmin tunnetut taiteilijanimensä.

UPK ei tässäkään asiassa halunnut olla pekkaa pahempi, vaan kertoi hänkin VRK: n jo aiemmin mainitseman, naisten intiimeistä alusvaatteista pitävän (Kärpäsen huom!) artistin oikean nimen, joka artisti oli lukeutunut UPK:n inhoamiin ”miehiin” siitä lähtien, kun tämä joskus vuonna kuusi ja kanto oli yrittänyt tehdä hänelle väkivaltaa yleisellä paikalla.

Tuostapa innostui VRK, joka tunnetusti tunsi jotakin kaunaa UPK: aa kohtaan. Ei hänkään tunnustautunut moisen sankarin ihailijaksi, mutta asetti kovin kyseenalaiseksi UPK: n kertomuksen siitä, miten tämä macchomies oli häntä aikoinaan kohdellut. Taas kertoi kokemuksen syvä rintaääni totuudensanoja siitä, millaista meno ja meininki tanssipaikoilla ja niiden takahuoneissa olivat olleet VRK: n nuoruudessa.

Inhottavaa oli touhu VRK: n mielestä ollut jo silloin, mutta osansa siihen oli myös kauniimman sukupuolen edustajilla, joista useat aivan omaehtoisesti asettuivat lähes kaikkien kaksilahkeisten ”käytettäviksi”. Nopeasti olikin VRK sanoutunut irti koko touhusta ja siinä sivussa monesta muusta ismistä politiikka mukaan lukien. Niin sitä pitää!